Yhteenveto kaudesta 2009

Nyt on tullut aika tehdä yhteeveto kuluneesta kaudesta. Ja millä muulla se on helpompi aloittaa kuin tilastoilla. Tässäpä siis tietoja numeroina.

Kausi alkoi 4.11.2008 ja päättyi 4.10.2009

Pelaajia kauden alkaessa 20.

Lopettaneita pelaajia kauden aikana 3.

Aloittaneita pelaajia 2.

Pelaajia kauden lopussa 19.

Joukkueen yhteisiä tapahtumia kauden aikana 135 joista

Harjoituksia 109

piirinsarja pelejä 12

Alueliiga turnauksia 4 joissa yht. 8 peliä

Turnauksia 2 joissa 7 peliä (toinen oli oma miniturnaus)

Harjoituspelejä 6

Muut tapahtumat 2 (ryhmäytyminen ja päättäjäiset)

Varmastikin jokainen valmentaja asettaa itselleen ja joukkueelleen jonkinlaisia tavoitteita kauden alussa ja tarkastelee niitä pitkin kautta. Niin myös mekin.

Ja jotta tämä ei menisi vanhojen fraasien lässyttämiseksi henk.koht taidosta ja pelinoppimisesta niin kerron mieluummin mitä on suunnilleen tapahtunut. Eikä juttua kannata muutenkaan ottaa liian vakavasti.

Marraskuu ja Suomen talvi näyttää parhaat puolensa, vettä ja loskaa. Väliin vähän pakkastakin että ihmislapsi tuntisi olonsa varsin positiiviseksi. Ulkona ei voinut tehdä juuri muuta kuin koulumatkan tai vaihtoehtoisesti työmatkan ja nekin hieman pitkin hampain. Joukkue kuitenkin aloitti treenikauden ja uutuutena harjoitteluun oli otettu mukaan torstailenkki. Tavallaan lenkki oli hyvä mittari sille keneltä löytyy sitkeyttä ja intoa lähteä kurjallakin ilmalla pimenevään iltaan juoksemaan ja kohottamaan kuntoaan, kun vaihtoehtona on salkkareiden katselu kotisohvalla takkatulen lämmössä. No yksin mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä lenkille sillä yleensä oli 5-8 pelaajaa juoksemassa, mutta kerran lähdettiin Iineksen kanssa kaksin.

Muut treenipäivät meillä oli tiistai ja sunnuntai ja ne vietettiin liikuntahallin salissa ja juoksuradalla. Salitreeneissä treenattiin paljon pallon käsittelyä ja perustaitoja. Näihin treeneihin me saimme Patun kanssa hyvää vetoapua, kun Syrjäsen Heini ja Hymylän Linda kävivät näyttämässä miten se pallo tottelee myös tyttöjen jalassa. Ja näiden kahden nuoren neidin avulla jokaisen pelaajan pallonkäsittelytaitoa saatiin vietyä pitkä askel eteenpäin. Muutenkin oli hienoa että Syke ja Linda lähtivät hommaan mukaan, sillä aivan liian vähän käytetään entisiä ja nykyisiä pelaajia nuorempien joukkueiden harjoituksissa. Toinen hyvä asia heidän ja Janin mukana olosta oli se, että saatiin enemmän pienryhmä harjoittelua kuin mitä olisi kahdella valmentajalla saatu.

Sunnuntaisin oli ennen salivuoroa juoksurata treenit ja siellä keskityttiin koordinaation ja tasapainon parantamiseen. Onneksi JanPalla ja Janakkalan kunnalla on hyviä apuvälineitä kuten tasapainolaudat ja koordinaatio tikapuut, näillä yksinkertaisilla välineillä saatiin harjoituksista monipuolisempia.

Talven pimeys ja salitreenit ovat melkoinen koetinkivi. Ja hetkittäin joukkueesta olikin aistittavissa pientä uupumusta. Onneksi saimme kuitenkin aina silloin tällöin mahdollisuuden käydä Pullerihallilla (kiitos B-tytöt ja Pekka). Ne olivatkin joukkueelle oikein juhlapäiviä kun päästiin salista ja lenkkipolulta jonnekin muualle treenaamaan tai pelaamaan. Tosin se tammikuinen tampereen reissu oli kaukana juhlapäivästä.

Talvi parhaimmillaan (kevättalvi) on hienoa aikaa. Loska on vaihtunut lumeksi, päivät pitenevät ja ulkona rupeaa viihtymään. Niin mekin teimme ja helmikuun alussa käynnistimme Turengissa hankifutis buumin. Tämä oli tietyllä tapaa huono asia, sillä kahden viikon päästä ala-asteen kenttä oli sellaisessa kunnossa ettei sinne uskaltanut mennä ilman jääpiikkejä. Pitipä siis palata takaisin lenkkien pariin. Onneksi talvi oli jo taittanut selkänsä ja kevät teki kovaa tuloaan.
Kaikista olosuhteista johtuvista tekijöistä riippumatta talven treenit menivät hyvin.

Yksi talven mielenkiintoisimmista tapahtumista oli se miten pelaajat odottivat testipäiviä (Beep, loikat, lihaskunto) ja jos ne jäivät väliin niin kyseltiin mahdollisuutta suorittaa ne jälkeenpäin. (Edelliset pelaajani alkoivat sairastella aina viikko ennen testejä ja pitivät vielä pari viikkoa testien jälkeen lepohetkeä ettei tauti uusiutuisi).

Viimein kevät oli tosiasia ja päästiin ulos (ala-asteen hiekalle), tosin aluksi omalla vastuulla kun kunnan miehet olivat ilmeisesti hukanneet lanansa ja kenttää ei saatu kolmeen viikkoon tasoitettua. Kevään mukana tuli kyllä muutama lieveilmiökin kuten hirveä määrä ylimääräistä energiaa jota ei saatu suunnattua oikeisiin asioihin. Tästä johtuen pari ensimmäistä viikkoa muistuttikin enemmän Sirkus Sariolan esityksiä kuin jalkapallojoukkueen treenejä. No se oli nopeasti ohimenevää ja normaali järjestys palasi kentille. Vaikka ala-asteen kenttä ei mikään paras paikka harjoitteluun olekaan, on meidän tyytyminen siihen mitä meille on tarjolla ja otettava siitäkin kaikki irti. Ja muistetaan vielä sekin että kaikilla ei ole edes sellaista kenttää tarjolla. (alla pari esimerkkiä)

Ala-asteen kentällä aloimme käydä enemmän pelillisiäkin asioita läpi, sillä lisätila antoi siihen mahdollisuuden. Nopeasti tytöt sen oivalsivatkin että tällä kaudella mennään syöttelemällä ja turha roiskiminen ja rajojen yli purkaminen saa luvan loppua. Ja oli siitä hiekka kentästä se hyöty että syötön vastaanottaminen oli aika haasteellista kun pallo saattoi ottaa pompun ihan mistä vaan. Eli ei tullut helppoja palloja. Eikä niitä tullut myöskään Alueliigan ensimmäisessä turnauksessa pullerillakaan. Oli meinaan tiputtanut melkoisesti lunta pullerin kentille edellisyönä ja lisäksi koko päivän puhalsi navakka tuuli joka riepotteli pallon lisäksi myös pelaajia. Siellä päivän kovimmasta suorituksesta vastasi NiceF:n valmentaja, joka seisoi neljä peliä putkeen kentän laidalla.

Välillä kävimme mallinkaisten leirikeskuksessa ryhmäytymässä ja siitä on oma juttunsa D-tyttöjen sivuilla. Kyllähän sielläkin sattui ja tapahtui, mutta eniten jäi kaivelemaan karmeat tappiot sing star pelissä (vieläkin siitä saa kuulla).

Ja sitten tuli se päivä kun joukkue pääsi korkkaamaan Liinalammen nurmen. Nyt pääsimme käyttämään hyväksemme lähialueiden parhaita harjoitus- ja peliolosuhteita. Kyllä siitä vaan jotenkin nauttii enemmän kun saa olla aidolla jalkapalloalustalla. Liinalammella se syöttöpelikin sitten alkoi lopullisesti loksahtaa kohdalleen.

Alkukesän pelit olivat melkoista vuoristorataa, sillä vaikka joukkue pelasi hyvin, olivat maalit kortilla ja vastaavasti vastustajat iskivät hyvällä prosentilla. Onneksi emme kuitenkaan lähteneet muuttamaan sitä ajatusta joka meillä oli, sillä pitkänpallon vetäjiä löytyy suomestakin ihan riittävästi. Sitkeästi harjoittelimme syöttöillä rakentamista ja erilaisia ratkaisumalleja haettiin erilaisiin tilanteisiin ja vaihtoehtoja tarjottiin hyökkäysten päättämiseen sekä pelin avaamiseen. Mitään vakio mallia ei annettu, sillä jos pelaaja ei saa ajatella itsenäisesti peliä, niin pelaajan luovuus on tapettu siihen paikkaan. Alkukesästä saimme vielä valmennustiimiimme sellaista osaamista jota meillä ei riittävästi ollut, sillä Juha tuli mukaan ja otti maalivahdit omaan huomaansa. Tämä oli meille kaikille tosi iso asia, sillä nyt saivat maalivahditkin henkilökohtaista valmennusta.

Tauolla itseeni iski tekemisen puutteessa tarve järjestää joukkueelle oma miniturnaus. Tämä innovaatio muuttui entistä voimakkaamaksi siinä vaiheessa kun näin piirinsarjan otteluohjelman syyskierrokselle. Kolme peliä kahdessa viikossa ja neljä viikkoa taukoa. Samalla päätettiin lähteä joukkueen kanssa Kauhajoen messucupiin. Molemmat tapahtumat olivat hyviä osumia, sillä niissä joukkue todellakin nautti yhdessäolosta. Käytiinpä siinä ohessa seuraamassa jalkapalloa myös Nokialla ja Tampereella, mutta niistä ei sen enempää.

Syksyllä joukkue reissasi aika paljon. Oli Kauhajoki, Ylöjärvi sekä Pori. Ja kyllähän se tietyllä tapaa pittä paikkaansa, että linja-autossa on tunnelmaa. Sillä kauden parhaat jutut kerrottiinkin juuri pitkien pelireissujen paluumatkalla. Ja näytteleväthän ne eväätkin isoa osaa pelimatkoilla.

Viimein kauden pelit oli pelattu ja joukkuetta odotti ansaittu tauko. Tosin omat päättäjäiset pidettiin heti viikon päästä.

Lopuksi vielä! Pääsimmekö tavoitteeseemme? Mielestäni kyllä. Sillä joukkue pelasi rakentaen peliä syötöillä ja siinä missä monet muut joukkueet purkivat varmasti rajoista yli, pyrkivät meidän pelaajat pitämään ja suojaamaan palloa.

Yksi asia josta olen joukkueessa todella ylpeä. Vaikka harjoituksissa ei juurikaan pelattu, vaan käytettiin aikaa perusasioiden ja pelillisten asioiden parantamiseen, ei pelaajilta kuulunut murinoita ja kyselyitä "koska pelataan".

Tähän päättyvät JanPan D-tyttöjen 2009 Blogin kirjoitukset. Joten loppuun vielä kiitokset jaksamisesta.

TÄMÄ KAUSI OLI JOUKKUEELTA HIENO SUORITUS JA SIITÄ KIITOS KAIKILLE JA JOKAISELLE ERIKSEEN!!!

D-tyttöjen päättäjäiset

D-tytöt pitivät joukkueen päättäjäiset 4.10.2009. Tällä kertaa tarkoituksena oli tarjota pelaajille joitakin sellaisia elämyksiä jotka ovat suomessa jokaisen saatavilla, mutta liian usein ne jäävät kokematta omaa laiskuuttaan. Eli lähdimme siis tutustumaan suomen luontoon.

Lähtö oli aamu kymmeneltä turengin Nesteeltä ja siitä alkoi siirtymä pikkuteitä pitkin Mallinkaistenjärven virkistysalueelle. Pelaajat eivät tienneet vielä määränpäätä, ja tämä saikin aika monen ajatukset juoksemaan suhteellisen villisti. Virkistysalueelta alkoi patikkaretki kohti seuraavaa kohdetta. Välillä oli kuitenkin tarkoitus pysähtyä pariin otteeseen. Ja ensimmäinen pidempi tauko pidettiin matkan varrella olevalla lähteellä josta pelaajat saivat maistaa aitoa suomalaista lähdevettä suoraan lähteestä eikä pullosta. Tällaisista luonnon varoista meidän pitää olla ylpeitä ja pitää niistä hyvää huolta, sillä juomakelpoiset lähteet alkavat olla ainoastaan pohjoismaiden etuoikeuksia.

Ja matka jatkui kohti seuraavaa taukoa. Kiitos janakkalan kunnalle että ovat raivanneet ja merkinneet järven rantareitin uudestaan, sillä ojien ylitykset ja metsässä kulkeminen oli helppoa kun ei tarvinnut raivata itse tietään ryteiköiden läpi.

Seuraava tauko pidettiin karkkuniemen laavulla, jonne sytytettiin tulet erätunnelmaa ja lämpöä luomaan. Primusmaistereina tässä toimenpiteessä toimivat Lotta ja Juha. Ja heillehän lyötiin hurjat paineet niskaan, sillä keväällä kaikki tulet saatiin yhdellä tikulla syttymään, miten kävisi tällä kertaa? Ja niinhän siinä kävi että tälläkin kertaa vain yksi raapaisu riitti ja nuotio paloi iloisesti.

Pelaajat jäivät laavulle ja me lähdettiin Patun ja Juhan kanssa valmistelemaan seuraavaa kohdetta ja pelaajille tarkoitettua yllätystä. Sillä aikaa kun me Patun kanssa viimeistelimme ylläriä, kävi Juha hakemassa pelaajat lähemmäksi itse kohdetta. Ja niin jokainen pelaaja tuli yksi kerrallaan noutamaan oman muistomitalinsa kuluneesta kaudesta. Ja ennen palkinnon saamista oli voitettava omat pelkonsa ahtaita, pimeitä ja hieman koleita paikkoja kohtaan, sillä palkinnot olivat luolan sisällä 7-10 metriä suuaukolta (ketään ei pakotettu ja jos ei yksin uskaltanut sai ottaa kaverin mukaan). Ja vaikka muutama pelaaja ensin hieman aristelikin, niin he voittivat itsensä ja hakivat palkintonsa. Luola oli valaistu muutamalla kynttilällä jotta tulisi lisää tunnelmaa eikä luolassa olisi liian valoisaa. Taskulamppua käytettiin ainoastaan silloin kun halusi nähdä kuinka pitkälle luola jatkuu.

Luolassa käynnin jälkeen oli mahdollisuus opetella kartanlukua sekä kompassin käyttöä, eli siis niitä hyödyllisiä erätaitoja joita jokainen metsässä liikuja tarvitsee. Muutamat pelaajat olivatkin jo entuudestaan melkoisia hakoja kyseisissä asioissa.

Aika moni pelaaja halusi käydä luolassa vielä toistamiseen ja nyt olikin meille valmentajille helppo homma kun luolasta piti hakea tunnelma kynttilät pois, niin vapaaehtoisia löytyi puolijoukkueellista (vielä kun sama into saataisiin treenien jälkeen pallojen keräämiseen).

Ja sitten olikin paluumatkan aika. Matkalla tosin vielä pysähdyttiin laavulle paistamaan makkaraa (tämähän on erämiehen päivän kohohetki). Siinä makkaran paiston ohessa oli myös aikaa puhua menneestä kaudesta ja nyt oli puheenvuoro annettu pelaajille, sillä valmentajathan ovat kauden mittaan olleet joskus vähän liikaakin äänessä. Ja pelaajienkin puheista päätellen kaudesta jäi hyvä maku.

Viimein oli tullut aika lähteä kotiin ja tavallaan päättää tämän hienon joukkueen yhteinen taival tässä muodossa (vielä yksi yhteinen tapahtuma seuran päättäjäiset 25.11.2009). Itselleni kaudesta jäi hienot muistot ja kiitos siitä kuuluu jokaiselle pelaajalle sekä kaikille mukana olleille vanhemmille.

26.9.2009 JanPa - Tuisku 2-1 (1-0)

D-tytöt päättivät tämän kauden ottelut lauantaina Oriveden Tuiskua vastaan Liinalammen kentällä. Samalla ottelu oli tälle JanPan joukkueelle viimeinen tässä pelimuodossa ja ikäryhmässä. Eli tietyllä tavalla hieman haikeatkin fiilikset ennen ottelua oli aistittavissa.



Ensimmäinen jakso lähti käyntiin ja kummallakin joukkueella oli havaittavissa jo ansaitun tauon odottelua. Tuisku oli kuitenkin alkuminuuteilla hieman terävämpi ja haki ratkaisua jo heti alkuun. Nopeasti kuitenkin Tuiskun rynnistys laantui ja JanPa alkoi rakentamaan peliä ja alue kerrallaan kenttää ruvettiin voittamaan itselle. Muutaman kerran oltiin jo lähellä avausmaalia, ennen kuin Tessa pääsi viimeinkin avaamaan kauden maalitilinsä sijoittamalla läpiajonsa päätteeksi vasempaan alakulmaan. Karo antoi maaliin vapauttavan syötön puolustajien välistä. Lisämaaleja ei nähty ekalla jaksolla, mutta vastaavasti Lilli otti pari hyvää koppia.



Toinen jakso ja paineeton pelaaminen jatkui. Ehkä olo oli hieman liiankin rento, sillä Tuisku alkoi huolestuttavasti vyöryä kohti meidän maalia ja kuudennella minuutilla he tasoittivatkin ottelun kulman jälkitilanteesta. Tuisku sai nauttia tasatilanteesta vain kuusi minuuttia kunnes Tessa viimeisteli päivän toisen osumansa ja nyt läpiajosta oikeaan ylänurkkaan, maalin syötti Aino. Tämän jälkeen Tuiskua ei enää päästetty iholle ja JanPa sai ansaitusti kolme pistettä kauden viimeisestä ottelustaan ja talven odotteluun päästiin hyvillä mielin.

Kauden aikana on tapahtunut paljon erilaisia asioita ja niistä kirjoittelen viikon mittaan lisää, eli teen yhteenvedon koko kaudesta tulevan viikon aikana.

Teron terveyskampanja

Koska kesä on ohi ja kotona tuli pikku huomautus hieman epäterveellisen kesäruoan vaikutuksista, niin aloitin pari viikkoa sitten oman ruokavalion uudistamisen ja nyt haastankin jokaisen JanPan toimihenkilön samaan terveellisemmän ruoan puolesta. Pois kaikki rasvapommit ja grillimakkarat iltapalalta ja tilalle tällainen terveellisempi vaihtoehto. Ohessa kuva!

Pori 20.9.2009

Kauden viimeinen vieraspelireissu ja kohteena Pori. Poriin saavuttuamme kaikki näytti tosi hyvältä. Aurinko paistoi, alkulämmöt meni hyvin, joukkueella muutenkin pirteä ilme. Ennen ensimmäisen ottelun alku vihellystä näytti siltä että mikään ei voi mennä pieleen.

Alkuvihellyksen jälkeen totuus alkoi valjeta. NiceF oli kentällä dominoivampi osapuoli ja pallon hallinta siirtyi heti alussa kotijoukkueelle. Kaikesta huolimatta JanPa sai puolustettua omaa maaliaan aika sitkeästi ja muutaman kerran oli hyvä tuurikin mukana. Ensimmäisen jakson aikana emme päässeet juurikaan hätyyttelemään vastustajan maalia, mutta vastaavasti saimme hyydytettyä vastustajan peliä. Käytännössä hyvät asiat jäivätkin siihen, sillä syöttöjen saaminen omille tuotti tuskaa ja etenkin kaksi peräkkäistä syöttöä oli kiven alla. Ensimmäinen jakso kuitenkin 0-0.

Toinen jakso ja saimme myötätuulen avuksemme, vaan eipä auttanut sekään. Luultavasti sekä valmentajilla ja pelaajilla usko omaan tekemiseensä alkoi olla koetuksella. Vielä kun vastustaja iski ikävän johtomaalin sellaisesta tilanteesta josta meille ei juuri ole maaleja tehty, alkoi tämä nakertaa itseluottamusta entistä enemmän. No kuitenkin joukkueemme sai taisteltua loppuun ilman enempiä takaiskuja ja NiceF vei voiton 1-0 lukemin.

No ottelun jälkeen näytin itsestäni sen "valoisamman" puolen, epäillessäni että pelaajille tärkein tapahtuma oli päästä syömään äidin laittamia eväitä linja-autoon eikä suinkaan jalkapallon pelaaminen. Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen että tuskinpa kukaan tahallaan tulee häviämään ja että joskus vaan tulee päiviä että vastustaja vain on yksinkertaisesti parempi.

Toinen peli ja vastassa toinen NiceF. Nyt saimme otteluun loistavan alun ja pallo löysikin tiensä vastustajan maaliin ottelun kolmannella minuutilla. Maalin teki Nanne kulmapotkusta pelattavaksi jääneestä pallosta. Ottelu oli muutenkin meidän hallussa ja nyt syötötkin löysivät hyvin omille. Paikkoja saatiin riittävästi lisämaaleihinkin, mutta nyt ei maalinteko tuottanut tulosta. Pari minuuttia ennen jakson loppua meille sattui ikävä parin kolmen pikkuvirheen sarja jonka vastustaja pääsi hyödyntämään ja tasoittamaan ottelun. No sellaisia tilanteita tulee joka pelissä ja sitä on turha murehtia, sillä maailma on puolustajille paljon julmempi kuin hyökkääjille. Vastaava tilanne hyökkäyspäässä ja olisi puhuttu hyvästä yrityksestä ja nyt kun se tulee puolustuksessa niin vastustaja sai nostaa kädet kattoa kohti. Näistä me emme kuitenkaan saa masentua ja menettää rohkeutta tehdä omia ratkaisuja kentällä.

Toinen jakso alkoi pelinhallinnan osalta yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Vaan se maalinteon sietämätön tuska ei ottanut hellittääkseen ja kuin varkain palloa kaivettiinkin meidän maaliverkoista pois. Tasoitus ja johtomaaliin oli kyllä vielä riittävästi aikaa ja kyllä sitä yritettiinkin, mutta kun ei mene maaliin niin ei se sitten mene. Ja tässäkin pelissä vastustaja vei lopulta pisteet.

Sunnuntaina teimme hieman tilastotiedettäkin otteluissa, sillä seurasimme syöttöketjujen pituuksia ja kuinka monta niitä tuli jaksoa kohden. Ensimmäisessä ottelussa syöttöketjut jäivät todella vähiin, mutta jo toisessa ottelussa niitä tuli kiitettävä määrä ja pisimmät olivat kuusi peräkkäistä syöttöä omille ja se näyttikin jo hyvältä. Muutenkin päivän toinen ottelu oli pelillisesti parempi kuin ensimmäinen.

Vaikka viikonloppuna tulikin luntatupaan tuloksellisesti, niin siitä huolimatta tästä joukkueesta pitää olla ylpeä. Sillä pitkä kausi alkaa olla lopuillaan ja joukkue on osoittanut moneen kertaan osaavansa pelata hienoa jalkapalloa ja pyrkinyt pallokontrolliin. Aina se ei tietenkään onnistu, mutta sama tilanne on muillakin joukkueilla ihan maailman huipulta lähtien.

Nyt otetaan tämä viimeinen viikko rennommin ja harjoitellaan ainoastaan keskiviikkona. Perjantaina menette discoilemaan ja pidätte kavereittenne kanssa hauskaa sillä kyllä te sen olette ansainneet ja lauantaina päätetään pelit kotistadioniolla Oriveden Tuiskua vastaan.

19.9.2009 Y-Ilves - JanPa 5-1 (2-0)

Niinpä niin! Voitoistahan on aina helpompi kirjoittaa ja löytää positiivisia asioita kuin tappioista. Tosin joskus tappiostakin oppii enemmän kuin kymmenestä voitosta. Toivottavasti tänään oli sellainen päivä josta otimme oikein kunnolla opiksi. Olihan positiivinen aloitus.

Ja sitten itse peliin. Kohtuullinen aloitus ja kaikki näytti hyvältä, kunnes kaveri sai kulman ottelun kolmannella minuutilla. Hyvä anto takatolpalle ja puskemalla pallo verkkoon. Maalin jälkeen hetkittäisiä heräämisiä ja tilanteita vastustajan maalille, mutta ei yhtään vetoa maalia kohden. Voinemme siis puhua näennäishallinnasta. Kymmenennellä minuutilla Y-Ilves toisti kulmansa tosin tällä kertaa toiselta puolelta. Tilanteessa meidän pelaajilla oli varmastikin mukavuuskertoimet korkealla, sillä kukaan ei tehnyt elettäkään vastustajan maalin estämiseksi, ja tilanteessa vartioitiin ja seurailtiin vain oman joukkueen pelaajia. Ei ole hyvä asia se. Maalin jälkeen tahkoiltiin enimmäkseen keskialueella ja hetkittäin käytiin hätyyttelemässä puolin ja toisin maalivahteja. Mitään huikeita suorituksia ei ainakaan JanPan pelaajilta nähty jakson loppuun mennessä. Joten eka jakso 2-0 Y-Ilvekselle.
Tauolla yritettiin valaa uskoa omille pelaajille, mutta kaikki kiteytyi yhteen lauseeseen "kyvytön neuvoi halutonta tekemään tarpeetonta" ja siinä oli käytännössä koko ottelun kuva.
Muutama pelaaja nostikin tasoaan toiselle jaksolle, mutta luvattoman moni antoi periksi ja jätti oman osansa hoitamatta, tässä pitää katsoa myös kriittisesti valmennuksen suuntaan. Eli tehtiinkö me kaikki asiat niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista (Päivän pakollinen martyyri osio). No Y-Ilves ainakin teki ja antoi läksyä siitä miten erikoistilanteet käytetään hyväksi, sillä kolmas maali tuli vaparista. Neljännen vastustaja teki läpiajosta. Vasta tämän jälkeen sai JanPakin pilattua edes vähän vastustajan maalivahdin päivää kaventamalla Ainon toimesta 4-1. Vastustaja iski vielä loppuun läpiajosta 5-1 ja ottelu oli kättelyitä vaille valmis.
Lauantain ottelu oli JanPan pelaajille ja valmentajille hyvä muistutus siitä mitä asenne merkitsee jalkapallo otteluissa. Ja vaikka se Juhani Tammisen lanseeraama fraasi 95/50 alkaa hiljalleen ärsyttää niin otetaan se vielä kertaalleen. 95% keskittyminen vastaa 50% suoritusta. Ja tänään se näkyi selvästi. Näihin tunnelmiin ja tästä pelistä ei puhuta enään sanallakaan. Ja onneksi sunnuntaina on Porissa kaksi mahdollisuutta kiillottaa omaa kilpeään.

14.9.2009 HJS - JanPa 0-0

Mikä voisikaan sytyttää paremmin kuin paikalliskamppailu rakasta vihollistamme HJS:ää vastaan. Ainoana ongelmana oli että sytyttiin vähän liiankin hyvin. Eli sekä valmennuksen että pelaajien lataus taisi olla vähän liian kova. Pelaajilla se näkyi säntäilynä kentällä ja valmenuksessa tietynlaisena sekoiluna vaihtopenkillä tai paremminkin sen ympäristössä. No yhtä kaikki, HJS vei ensimmäistä jaksoa aika suvereenisti ja JanPalla tuotti tuskaa saada edes kahta syöttöä omille. Nyt pitääkin nostaa esiin se kuinka puolustus pystyi Inkan avustuksella pitämään omaa maalia puhtaana ja voittamaan tietynlaisen väsytyskamppailun vastustajan nopeita ja taitavia hyökkääjiä vastaan. Noin 20 minuuttia se rumba kesti, mutta tämän jälkeen oli JanPaltakin jäänyt turha ryntäily unholaan ja ottelu alkoi tasaantua. Pelillisesti ensimmäinen jakso meni HJS:lle.

Tauolla päätettiin muuttaa hieman pelitapaa ja koska ensimmäisellä jaksolla ei saatu lyhyillä syötöillä peliä vastustajan alueelle, niin toiselle jaksolle lähdettiin tavoitteena pelata kärjelle ja laitalinkeille pidempiä palloja pystysuuntaan.


Tämä pelitavallinen muutos avasikin joukkueelle heti lisää tilaa HJS puolustusalueelle, ja jakson avausvihellyksestä peli saatiin vahvasti lähelle HJS maalia. Näytti aivan siltä kuin tauolta olisi tullut täysin eri joukkue kentälle. Tämä rauhoitti myös valmennuksen mieltä, vaikka ei se kai päällepäin tainnut näkyä. Nyt voimasuhteet olivatkin keikahtaneet päälaelleen ja HJS pyrki iskemään vastaiskuilla. Tämä muutti peliä tietyllä tavalla helpommaksi, koska jokainen HJS hyökkäys kulki käytännössä aina saman pelaajan kautta ja kun tälle oli vielä annettu päällystakki viemään peli-iloa pois, alkoi tilanne näyttää hyvältä. Jakson aikana JanPalle siunaantui useampikin hyvä maalintekopaikka, paras taisi tulla kun Laura katkoi vastustajan maalipotkun ja syötti Lindan läpi, mutta meidän harmiksi sijoitus meni kymmenkunta senttiä takatolpan ohi. Aivan jakson loppupuolella HJS sai vaarallisimman paikkansa kun puolustukselta pääsi yksi vastustaja karkuun, mutta Inkan loistava vastaantulo ja yhden käden torjunta pelastivat jälleen takaiskulta. Tänään molemmat maalivahdit pystyivät nollaamaan vastustajansa ja pisteet jaettiin.

Maanantaina (alkua lukuun ottamatta) JanPan pelistä löytyi paljon hyviä asioita mm. pääpelin taso ja rohkeus oli noussut hurjasti Kauhajoen reissun aikana. Toinen hyvä asia on pelaajien kaksinkamppailuvoiman lisääntyminen ja oikeanlainen röyhkeys kentällä. Tosin muutaman kerran pallosta luovuttiin liian helposti, eli annettiin syöttö jota ei ollut tarkoitettu kenellekään. Tästä tavasta on päästävä eroon jo ennen lauantaita. Mutta tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.