Kauden viimeinen vieraspelireissu ja kohteena Pori. Poriin saavuttuamme kaikki näytti tosi hyvältä. Aurinko paistoi, alkulämmöt meni hyvin, joukkueella muutenkin pirteä ilme. Ennen ensimmäisen ottelun alku vihellystä näytti siltä että mikään ei voi mennä pieleen.
Alkuvihellyksen jälkeen totuus alkoi valjeta. NiceF oli kentällä dominoivampi osapuoli ja pallon hallinta siirtyi heti alussa kotijoukkueelle. Kaikesta huolimatta JanPa sai puolustettua omaa maaliaan aika sitkeästi ja muutaman kerran oli hyvä tuurikin mukana. Ensimmäisen jakson aikana emme päässeet juurikaan hätyyttelemään vastustajan maalia, mutta vastaavasti saimme hyydytettyä vastustajan peliä. Käytännössä hyvät asiat jäivätkin siihen, sillä syöttöjen saaminen omille tuotti tuskaa ja etenkin kaksi peräkkäistä syöttöä oli kiven alla. Ensimmäinen jakso kuitenkin 0-0.
Toinen jakso ja saimme myötätuulen avuksemme, vaan eipä auttanut sekään. Luultavasti sekä valmentajilla ja pelaajilla usko omaan tekemiseensä alkoi olla koetuksella. Vielä kun vastustaja iski ikävän johtomaalin sellaisesta tilanteesta josta meille ei juuri ole maaleja tehty, alkoi tämä nakertaa itseluottamusta entistä enemmän. No kuitenkin joukkueemme sai taisteltua loppuun ilman enempiä takaiskuja ja NiceF vei voiton 1-0 lukemin.
Toinen peli ja vastassa toinen NiceF. Nyt saimme otteluun loistavan alun ja pallo löysikin tiensä vastustajan maaliin ottelun kolmannella minuutilla. Maalin teki Nanne kulmapotkusta pelattavaksi jääneestä pallosta. Ottelu oli muutenkin meidän hallussa ja nyt syötötkin löysivät hyvin omille. Paikkoja saatiin riittävästi lisämaaleihinkin, mutta nyt ei maalinteko tuottanut tulosta. Pari minuuttia ennen jakson loppua meille sattui ikävä parin kolmen pikkuvirheen sarja jonka vastustaja pääsi hyödyntämään ja tasoittamaan ottelun. No sellaisia tilanteita tulee joka pelissä ja sitä on turha murehtia, sillä maailma on puolustajille paljon julmempi kuin hyökkääjille. Vastaava tilanne hyökkäyspäässä ja olisi puhuttu hyvästä yrityksestä ja nyt kun se tulee puolustuksessa niin vastustaja sai nostaa kädet kattoa kohti. Näistä me emme kuitenkaan saa masentua ja menettää rohkeutta tehdä omia ratkaisuja kentällä.
Toinen jakso alkoi pelinhallinnan osalta yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Vaan se maalinteon sietämätön tuska ei ottanut hellittääkseen ja kuin varkain palloa kaivettiinkin meidän maaliverkoista pois. Tasoitus ja johtomaaliin oli kyllä vielä riittävästi aikaa ja kyllä sitä yritettiinkin, mutta kun ei mene maaliin niin ei se sitten mene. Ja tässäkin pelissä vastustaja vei lopulta pisteet.
Sunnuntaina teimme hieman tilastotiedettäkin otteluissa, sillä seurasimme syöttöketjujen pituuksia ja kuinka monta niitä tuli jaksoa kohden. Ensimmäisessä ottelussa syöttöketjut jäivät todella vähiin, mutta jo toisessa ottelussa niitä tuli kiitettävä määrä ja pisimmät olivat kuusi peräkkäistä syöttöä omille ja se näyttikin jo hyvältä. Muutenkin päivän toinen ottelu oli pelillisesti parempi kuin ensimmäinen.
Alkuvihellyksen jälkeen totuus alkoi valjeta. NiceF oli kentällä dominoivampi osapuoli ja pallon hallinta siirtyi heti alussa kotijoukkueelle. Kaikesta huolimatta JanPa sai puolustettua omaa maaliaan aika sitkeästi ja muutaman kerran oli hyvä tuurikin mukana. Ensimmäisen jakson aikana emme päässeet juurikaan hätyyttelemään vastustajan maalia, mutta vastaavasti saimme hyydytettyä vastustajan peliä. Käytännössä hyvät asiat jäivätkin siihen, sillä syöttöjen saaminen omille tuotti tuskaa ja etenkin kaksi peräkkäistä syöttöä oli kiven alla. Ensimmäinen jakso kuitenkin 0-0.
Toinen jakso ja saimme myötätuulen avuksemme, vaan eipä auttanut sekään. Luultavasti sekä valmentajilla ja pelaajilla usko omaan tekemiseensä alkoi olla koetuksella. Vielä kun vastustaja iski ikävän johtomaalin sellaisesta tilanteesta josta meille ei juuri ole maaleja tehty, alkoi tämä nakertaa itseluottamusta entistä enemmän. No kuitenkin joukkueemme sai taisteltua loppuun ilman enempiä takaiskuja ja NiceF vei voiton 1-0 lukemin.
No ottelun jälkeen näytin itsestäni sen "valoisamman" puolen, epäillessäni että pelaajille tärkein tapahtuma oli päästä syömään äidin laittamia eväitä linja-autoon eikä suinkaan jalkapallon pelaaminen. Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen että tuskinpa kukaan tahallaan tulee häviämään ja että joskus vaan tulee päiviä että vastustaja vain on yksinkertaisesti parempi.
Toinen peli ja vastassa toinen NiceF. Nyt saimme otteluun loistavan alun ja pallo löysikin tiensä vastustajan maaliin ottelun kolmannella minuutilla. Maalin teki Nanne kulmapotkusta pelattavaksi jääneestä pallosta. Ottelu oli muutenkin meidän hallussa ja nyt syötötkin löysivät hyvin omille. Paikkoja saatiin riittävästi lisämaaleihinkin, mutta nyt ei maalinteko tuottanut tulosta. Pari minuuttia ennen jakson loppua meille sattui ikävä parin kolmen pikkuvirheen sarja jonka vastustaja pääsi hyödyntämään ja tasoittamaan ottelun. No sellaisia tilanteita tulee joka pelissä ja sitä on turha murehtia, sillä maailma on puolustajille paljon julmempi kuin hyökkääjille. Vastaava tilanne hyökkäyspäässä ja olisi puhuttu hyvästä yrityksestä ja nyt kun se tulee puolustuksessa niin vastustaja sai nostaa kädet kattoa kohti. Näistä me emme kuitenkaan saa masentua ja menettää rohkeutta tehdä omia ratkaisuja kentällä.
Toinen jakso alkoi pelinhallinnan osalta yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Vaan se maalinteon sietämätön tuska ei ottanut hellittääkseen ja kuin varkain palloa kaivettiinkin meidän maaliverkoista pois. Tasoitus ja johtomaaliin oli kyllä vielä riittävästi aikaa ja kyllä sitä yritettiinkin, mutta kun ei mene maaliin niin ei se sitten mene. Ja tässäkin pelissä vastustaja vei lopulta pisteet.
Sunnuntaina teimme hieman tilastotiedettäkin otteluissa, sillä seurasimme syöttöketjujen pituuksia ja kuinka monta niitä tuli jaksoa kohden. Ensimmäisessä ottelussa syöttöketjut jäivät todella vähiin, mutta jo toisessa ottelussa niitä tuli kiitettävä määrä ja pisimmät olivat kuusi peräkkäistä syöttöä omille ja se näyttikin jo hyvältä. Muutenkin päivän toinen ottelu oli pelillisesti parempi kuin ensimmäinen.
Vaikka viikonloppuna tulikin luntatupaan tuloksellisesti, niin siitä huolimatta tästä joukkueesta pitää olla ylpeä. Sillä pitkä kausi alkaa olla lopuillaan ja joukkue on osoittanut moneen kertaan osaavansa pelata hienoa jalkapalloa ja pyrkinyt pallokontrolliin. Aina se ei tietenkään onnistu, mutta sama tilanne on muillakin joukkueilla ihan maailman huipulta lähtien.
Nyt otetaan tämä viimeinen viikko rennommin ja harjoitellaan ainoastaan keskiviikkona. Perjantaina menette discoilemaan ja pidätte kavereittenne kanssa hauskaa sillä kyllä te sen olette ansainneet ja lauantaina päätetään pelit kotistadioniolla Oriveden Tuiskua vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti