Messucup

No nyt on sitten kahdeksan päivän mittainen makuupussielämä takana ja aika palata arkeen. Sinä aikana kun itse olen ollut lähes täydellisessä uutispimennossa on D-tytöt käyneet pelaamassa HJS:n -96 vastaan ja treenanneet Patun ja Juhan kanssa. Tämä tekee varmasti hyvää sillä jokaisella on hieman erilainen tapa valmentaa, mutta samanlainen ajatus pelistä. Nyt ei kuitenkaan ole tarkoituksena käydä läpi niitä asioita vaan palata viikon takaiseen Messucupiin.

Ja tästä se lähtee. Edessä kohtuullisen pitkä matka pohjanmaalle ja kohti joukkueen ensimmäistä pidempää turnausta. Tietynlaista jännitystäkin oli mukana siitä kuinka joukkue selviää perjantaista sunnuntaihin ja mitähän kommelluksia matkalle vielä mahtuukaan. Ensimmäinen kolme ja puoltuntinen meni ainakin ihan hyvin, mitä nyt pari pelaajaa söisi varmaan vieläkin Parkanossa pizzaa jos ei oltais tehty väestönlaskentaa. Majoitukseen vihdoin päästyämme alkoi iltapalan nauttiminen. Kiitos Kaisa, Patu ja Päivi, jotka järkkäilivät sen valmiiksi. Näin kenenkään ei tarvinnut mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan. Hienosti Kaisa järjesti myös JanPan valmentajille (C & D tytöt) oman makuupaikan läheltä pelaajien luokkaa, näin meidän oli mukava vaipua untenmaille Topi Sorsakosken & Agentsien melankolisten laulujen soidessa taustalla ja lisäpotkua antoi mieto sipulin tuoksu.

Lauantai aamun aikainen herätys klo 6:00 ja kaikki pelaajat aamutoimien kautta aamupalalle. Siellä oli hieno huomata että jokainen pelaaja söi riittävän aamupalan. Pikkuhiljaa alkoikin peliin valmistautuminen ja siirtyminen kohti kenttiä. Ensimmäinen ottelu ja joukkue vaikutti hieman hermostuneelta ja jännittyneeltä. Ottelussa KPS siirtyi ensin 1-0 johtoon, mutta JanPa tasoitti ennen taukoa. Toisella jaksolla molemmilla oli paikkansa, mutta ainoastaan KPS onnistui maalinteossa ja vei ottelun 2-1 nimiinsä. Tämän pelin jälkeen olikin reilusti vapaa-aikaa ja koululle palatuamme ei ollut minkäänlaista kiirettä. Pelaajat saivat viettää aikaa toistensa kanssa ja valmentajat uppoutuivat herkkien heviballadien soidessa edellisen pelin tapahtumiin.

Toiseen ja kolmanteen peliin valmistautuminen alkoi sillä kun pelaajat alkoivat tehdä toisilleen sellaisia nutturoita joita löytyy Leningrad Cowboys pelikorttien kuningattarilta. Ihan siistithän ne oli ja ainakin asu oli yhtenäinen.

Toinen ottelu ja vastassa TePa. Taitava vastustaja ja karu hiekkatekonurmi. Tepa vei kyseistä ottelua ja JanPan eväät syötiin nopeasti loppuun. Vaikka kyseisen ottelun haluaakin unohtaa nopeasti, löytyi siitä myös positiivisiakin asioita ja yksi niistä oli Tessan hurja yritys ja taistelu loppuvihellykseen asti ja siitä iso peukku ylös. Ottelu päättyi TePalle 2-0.

Toisen ja kolmannen ottelun väliin ei liikaa aikaa jäänyt, mutta lyhyessäkin ajassa ehtii tapahtua monia asioita. Mutta suurimman tunnekuohun jälkeen Juhan ja Patun kanssa hakattiin päitämme yhteen miettien miten joukkueen kipsin saisi murrettua. Ratkaisukin löytyi, mutta ei kerrota sitä muille. Viimeisenä ässänä hihasta vedettiin illan disco ja uhkaus siitä että jos voittoa ei tule soi viimeisen puolituntia pelkästään Scorpionsin balladeja ja tanssipartnerit pelaajille löytyy valmennuksesta.

Nyt joukkue pelasikin aivan toisenlaista peliä kun edeltävässä pelissä. Tessa jatkoi vahvaa tsemppaamistaan ja se oli tarttunut muihinkin pelaajiin ja tiukkojen vaiheiden jälkeen saatiin turnauksen avausvoitto 1-0 lukemin KP-75:stä.

FREE TIME! KP-75 ottelun jälkeen joukkueella ei lauantai-iltaan mahtunutkaan päivällisen ja uimahalli reissun lisäksi muuta ohjattua toimintaa. Juha otti itselleen uimahalliryhmän ja siellä oli mennyt kaikki hienosti. Tämän jälkeen pelaajat alkoivatkin sonnustautua iltaa ja discoa varten. Vanhempi naisväki sai vapaa illan kun Patun kanssa luvattiin lähteä tyttöjen valvojiksi discoon. Kyllähän siinä rupesi olonsa tuntemaan aika vanhaksi kun DJ soitti Lady GaGaa ja muita nykynuorten suosimia artisteja. Aika oudoltahan se musiikki kuulostaa kun laulukin muistutti enemmän radio suomen kuunelmia kuin nuottien mukaan laulettua "oikeaa musiikkia". Tosin kyllähän siihen vaikuttaa myös se että itse on nuoruutensa elänyt kultaisella -80 luvulla ja musiikki jota kuunneltiin oli aitoa kasari heviä tyyliin Dio ja Iron Maiden. Tällä kertaa niitä ei kuultu mikä oli ainakin nuorista varmasti hyvä asia, sillä pistäpä sitä nyt jalalla koreaksi jonkun Holy diverin tahtiin. Hiemanhan se hymyilytti, kun DJ järjesteli mopopiiriä lattialle ja viiden minuutin ankaran ohjeistuksen jälkeen saikin sen pyörimään, niin huomata kuinka ujoja nuoret pojat olivat eivätkä uskaltaneet oikein halata kohdalleen osuvia tyttöjä. Viimein disco oli ohi ja pelaajat valmiita yöpuulle. Oli kuulemma luokassa hiljaista heti kun valot sammuivat.

Sunnuntai aamuna ei sitten kiirettä pidettykään sillä ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen ottelu alkaisi klo 11:30. Tähän otteluun vastaan asettui keväällä JanPalle karvaan kalkin juottanut FC Haka. Jälleen kerran oli tilanne sama kuin keväällä, kaikki oli omissa käsissä. Meille riitti tasuri Haka tarvitsisi voiton pronssipeliin. Tasaista vääntöä ja molempien joukkueiden valmentajat antoivat myös omista äänijänteistään kaiken irti. Lähellä oli että Haka olisi jälleen toistanut keväisen temppunsa, mutta onneksi ennen maalia oli tapahtunut selkeä virhe ja tuomari laittoi ilmaa pilliinsä eikä maalia hyväksytty. Viimein tuli se Janpan kannalta helpottava vihellys ja tie pronssi peliin oli selvä 0-0 tuloksella.

Ennen pronssipeliä joukkue lähti kuitenkin kannustamaan JanPan C-tyttöjä jotka olivat raivanneet tiensä hienosti aina Finaaliin saakka. Finaalissa WJK iski aivan alussa maalin ja tämän jälkeen molemmat joukkueet saivat omat paikkansa lisämaaleihin, mutta tässäkään ottelussa niitä ei nähty. Ja kannustuksesta se ei ainakaan jäänyt kiinni, sillä D-tytöt pitivät siitä huolen. C-tytöille hopeaa turnauksesta ja onnittelut hienosta suorituksesta.

Ennen ottelua joukkue kuuli mielenkiintoisen luennon ihmisen psykofyysisyydestä, ja se veti lähes kaikki hiljaisiksi. Itse otteluun joukkue lähti hyvällä asenteella liikkeelle vaikka edellispäivän pelit ja jamittelut painoivat varmasti jaloissa. Tasaisesti mentiin alusta lähtien, mutta KP-75 pääsi rokottamaan ja siirtyi 0-1 johtoon. Näissä lukemissa mentiin loppuun asti ja tällä kertaa KP pääsi kuittaamaan edellis päivän ottelun nopeasti takaisin. Molemmat joukkueet pyrkivät peaamaan paljon lyhyillä syötöillä nopeaa peliä, mikä on hyvä asia tyttöfutista ajatellen, sillä liikaa on niitä joukkueita jotka toimittavat vain pitkää palloa. Sillä tyylillä pärjää vielä nuoremmissa tytöissä, mutta vanhemmissa rupeaa tie nousemaan pystyyn.

Viimein päästiin lähtemään kotimatkalle ja arvioitu saapumisaika turenkiin oli klo 22. Jalasjärvellä pysähdyimme vielä syömään ja joukkueelle tarjottiin ateriat hienosti sujuneen turnauksen johdosta. Linja-autossa Patu piti muutamille pelaajille kortinpeluun oppitunnin ja ilmeisesti opit menivät siinäkin asiassa hyvin perille. Kiitos jokaiselle mukana olleelle, sillä yleisesti ottaen turnaus meni hyvin ja aikatauluista pidettiin hienosti kiinni. Tämä oli tärkeä tapahtuma monelle pelaajalle kuten myöskin taustahenkilöille.

Tätä tarinaa kirjoitellessa huomasin, että joukkueen yhteistä taivalta tällä kokoonpanolla on jäljellä vain kaksi ja puoli viikkoa. Siitä meidän on vielä otettava kaikki irti ja nautittava niistä hetkistä joita saamme viettää yhdessä. Sillä kauden jälkeen on tulossa pitkä tauko jalkapallosta.