26.9.2009 JanPa - Tuisku 2-1 (1-0)

D-tytöt päättivät tämän kauden ottelut lauantaina Oriveden Tuiskua vastaan Liinalammen kentällä. Samalla ottelu oli tälle JanPan joukkueelle viimeinen tässä pelimuodossa ja ikäryhmässä. Eli tietyllä tavalla hieman haikeatkin fiilikset ennen ottelua oli aistittavissa.



Ensimmäinen jakso lähti käyntiin ja kummallakin joukkueella oli havaittavissa jo ansaitun tauon odottelua. Tuisku oli kuitenkin alkuminuuteilla hieman terävämpi ja haki ratkaisua jo heti alkuun. Nopeasti kuitenkin Tuiskun rynnistys laantui ja JanPa alkoi rakentamaan peliä ja alue kerrallaan kenttää ruvettiin voittamaan itselle. Muutaman kerran oltiin jo lähellä avausmaalia, ennen kuin Tessa pääsi viimeinkin avaamaan kauden maalitilinsä sijoittamalla läpiajonsa päätteeksi vasempaan alakulmaan. Karo antoi maaliin vapauttavan syötön puolustajien välistä. Lisämaaleja ei nähty ekalla jaksolla, mutta vastaavasti Lilli otti pari hyvää koppia.



Toinen jakso ja paineeton pelaaminen jatkui. Ehkä olo oli hieman liiankin rento, sillä Tuisku alkoi huolestuttavasti vyöryä kohti meidän maalia ja kuudennella minuutilla he tasoittivatkin ottelun kulman jälkitilanteesta. Tuisku sai nauttia tasatilanteesta vain kuusi minuuttia kunnes Tessa viimeisteli päivän toisen osumansa ja nyt läpiajosta oikeaan ylänurkkaan, maalin syötti Aino. Tämän jälkeen Tuiskua ei enää päästetty iholle ja JanPa sai ansaitusti kolme pistettä kauden viimeisestä ottelustaan ja talven odotteluun päästiin hyvillä mielin.

Kauden aikana on tapahtunut paljon erilaisia asioita ja niistä kirjoittelen viikon mittaan lisää, eli teen yhteenvedon koko kaudesta tulevan viikon aikana.

Teron terveyskampanja

Koska kesä on ohi ja kotona tuli pikku huomautus hieman epäterveellisen kesäruoan vaikutuksista, niin aloitin pari viikkoa sitten oman ruokavalion uudistamisen ja nyt haastankin jokaisen JanPan toimihenkilön samaan terveellisemmän ruoan puolesta. Pois kaikki rasvapommit ja grillimakkarat iltapalalta ja tilalle tällainen terveellisempi vaihtoehto. Ohessa kuva!

Pori 20.9.2009

Kauden viimeinen vieraspelireissu ja kohteena Pori. Poriin saavuttuamme kaikki näytti tosi hyvältä. Aurinko paistoi, alkulämmöt meni hyvin, joukkueella muutenkin pirteä ilme. Ennen ensimmäisen ottelun alku vihellystä näytti siltä että mikään ei voi mennä pieleen.

Alkuvihellyksen jälkeen totuus alkoi valjeta. NiceF oli kentällä dominoivampi osapuoli ja pallon hallinta siirtyi heti alussa kotijoukkueelle. Kaikesta huolimatta JanPa sai puolustettua omaa maaliaan aika sitkeästi ja muutaman kerran oli hyvä tuurikin mukana. Ensimmäisen jakson aikana emme päässeet juurikaan hätyyttelemään vastustajan maalia, mutta vastaavasti saimme hyydytettyä vastustajan peliä. Käytännössä hyvät asiat jäivätkin siihen, sillä syöttöjen saaminen omille tuotti tuskaa ja etenkin kaksi peräkkäistä syöttöä oli kiven alla. Ensimmäinen jakso kuitenkin 0-0.

Toinen jakso ja saimme myötätuulen avuksemme, vaan eipä auttanut sekään. Luultavasti sekä valmentajilla ja pelaajilla usko omaan tekemiseensä alkoi olla koetuksella. Vielä kun vastustaja iski ikävän johtomaalin sellaisesta tilanteesta josta meille ei juuri ole maaleja tehty, alkoi tämä nakertaa itseluottamusta entistä enemmän. No kuitenkin joukkueemme sai taisteltua loppuun ilman enempiä takaiskuja ja NiceF vei voiton 1-0 lukemin.

No ottelun jälkeen näytin itsestäni sen "valoisamman" puolen, epäillessäni että pelaajille tärkein tapahtuma oli päästä syömään äidin laittamia eväitä linja-autoon eikä suinkaan jalkapallon pelaaminen. Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen että tuskinpa kukaan tahallaan tulee häviämään ja että joskus vaan tulee päiviä että vastustaja vain on yksinkertaisesti parempi.

Toinen peli ja vastassa toinen NiceF. Nyt saimme otteluun loistavan alun ja pallo löysikin tiensä vastustajan maaliin ottelun kolmannella minuutilla. Maalin teki Nanne kulmapotkusta pelattavaksi jääneestä pallosta. Ottelu oli muutenkin meidän hallussa ja nyt syötötkin löysivät hyvin omille. Paikkoja saatiin riittävästi lisämaaleihinkin, mutta nyt ei maalinteko tuottanut tulosta. Pari minuuttia ennen jakson loppua meille sattui ikävä parin kolmen pikkuvirheen sarja jonka vastustaja pääsi hyödyntämään ja tasoittamaan ottelun. No sellaisia tilanteita tulee joka pelissä ja sitä on turha murehtia, sillä maailma on puolustajille paljon julmempi kuin hyökkääjille. Vastaava tilanne hyökkäyspäässä ja olisi puhuttu hyvästä yrityksestä ja nyt kun se tulee puolustuksessa niin vastustaja sai nostaa kädet kattoa kohti. Näistä me emme kuitenkaan saa masentua ja menettää rohkeutta tehdä omia ratkaisuja kentällä.

Toinen jakso alkoi pelinhallinnan osalta yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Vaan se maalinteon sietämätön tuska ei ottanut hellittääkseen ja kuin varkain palloa kaivettiinkin meidän maaliverkoista pois. Tasoitus ja johtomaaliin oli kyllä vielä riittävästi aikaa ja kyllä sitä yritettiinkin, mutta kun ei mene maaliin niin ei se sitten mene. Ja tässäkin pelissä vastustaja vei lopulta pisteet.

Sunnuntaina teimme hieman tilastotiedettäkin otteluissa, sillä seurasimme syöttöketjujen pituuksia ja kuinka monta niitä tuli jaksoa kohden. Ensimmäisessä ottelussa syöttöketjut jäivät todella vähiin, mutta jo toisessa ottelussa niitä tuli kiitettävä määrä ja pisimmät olivat kuusi peräkkäistä syöttöä omille ja se näyttikin jo hyvältä. Muutenkin päivän toinen ottelu oli pelillisesti parempi kuin ensimmäinen.

Vaikka viikonloppuna tulikin luntatupaan tuloksellisesti, niin siitä huolimatta tästä joukkueesta pitää olla ylpeä. Sillä pitkä kausi alkaa olla lopuillaan ja joukkue on osoittanut moneen kertaan osaavansa pelata hienoa jalkapalloa ja pyrkinyt pallokontrolliin. Aina se ei tietenkään onnistu, mutta sama tilanne on muillakin joukkueilla ihan maailman huipulta lähtien.

Nyt otetaan tämä viimeinen viikko rennommin ja harjoitellaan ainoastaan keskiviikkona. Perjantaina menette discoilemaan ja pidätte kavereittenne kanssa hauskaa sillä kyllä te sen olette ansainneet ja lauantaina päätetään pelit kotistadioniolla Oriveden Tuiskua vastaan.

19.9.2009 Y-Ilves - JanPa 5-1 (2-0)

Niinpä niin! Voitoistahan on aina helpompi kirjoittaa ja löytää positiivisia asioita kuin tappioista. Tosin joskus tappiostakin oppii enemmän kuin kymmenestä voitosta. Toivottavasti tänään oli sellainen päivä josta otimme oikein kunnolla opiksi. Olihan positiivinen aloitus.

Ja sitten itse peliin. Kohtuullinen aloitus ja kaikki näytti hyvältä, kunnes kaveri sai kulman ottelun kolmannella minuutilla. Hyvä anto takatolpalle ja puskemalla pallo verkkoon. Maalin jälkeen hetkittäisiä heräämisiä ja tilanteita vastustajan maalille, mutta ei yhtään vetoa maalia kohden. Voinemme siis puhua näennäishallinnasta. Kymmenennellä minuutilla Y-Ilves toisti kulmansa tosin tällä kertaa toiselta puolelta. Tilanteessa meidän pelaajilla oli varmastikin mukavuuskertoimet korkealla, sillä kukaan ei tehnyt elettäkään vastustajan maalin estämiseksi, ja tilanteessa vartioitiin ja seurailtiin vain oman joukkueen pelaajia. Ei ole hyvä asia se. Maalin jälkeen tahkoiltiin enimmäkseen keskialueella ja hetkittäin käytiin hätyyttelemässä puolin ja toisin maalivahteja. Mitään huikeita suorituksia ei ainakaan JanPan pelaajilta nähty jakson loppuun mennessä. Joten eka jakso 2-0 Y-Ilvekselle.
Tauolla yritettiin valaa uskoa omille pelaajille, mutta kaikki kiteytyi yhteen lauseeseen "kyvytön neuvoi halutonta tekemään tarpeetonta" ja siinä oli käytännössä koko ottelun kuva.
Muutama pelaaja nostikin tasoaan toiselle jaksolle, mutta luvattoman moni antoi periksi ja jätti oman osansa hoitamatta, tässä pitää katsoa myös kriittisesti valmennuksen suuntaan. Eli tehtiinkö me kaikki asiat niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista (Päivän pakollinen martyyri osio). No Y-Ilves ainakin teki ja antoi läksyä siitä miten erikoistilanteet käytetään hyväksi, sillä kolmas maali tuli vaparista. Neljännen vastustaja teki läpiajosta. Vasta tämän jälkeen sai JanPakin pilattua edes vähän vastustajan maalivahdin päivää kaventamalla Ainon toimesta 4-1. Vastustaja iski vielä loppuun läpiajosta 5-1 ja ottelu oli kättelyitä vaille valmis.
Lauantain ottelu oli JanPan pelaajille ja valmentajille hyvä muistutus siitä mitä asenne merkitsee jalkapallo otteluissa. Ja vaikka se Juhani Tammisen lanseeraama fraasi 95/50 alkaa hiljalleen ärsyttää niin otetaan se vielä kertaalleen. 95% keskittyminen vastaa 50% suoritusta. Ja tänään se näkyi selvästi. Näihin tunnelmiin ja tästä pelistä ei puhuta enään sanallakaan. Ja onneksi sunnuntaina on Porissa kaksi mahdollisuutta kiillottaa omaa kilpeään.

14.9.2009 HJS - JanPa 0-0

Mikä voisikaan sytyttää paremmin kuin paikalliskamppailu rakasta vihollistamme HJS:ää vastaan. Ainoana ongelmana oli että sytyttiin vähän liiankin hyvin. Eli sekä valmennuksen että pelaajien lataus taisi olla vähän liian kova. Pelaajilla se näkyi säntäilynä kentällä ja valmenuksessa tietynlaisena sekoiluna vaihtopenkillä tai paremminkin sen ympäristössä. No yhtä kaikki, HJS vei ensimmäistä jaksoa aika suvereenisti ja JanPalla tuotti tuskaa saada edes kahta syöttöä omille. Nyt pitääkin nostaa esiin se kuinka puolustus pystyi Inkan avustuksella pitämään omaa maalia puhtaana ja voittamaan tietynlaisen väsytyskamppailun vastustajan nopeita ja taitavia hyökkääjiä vastaan. Noin 20 minuuttia se rumba kesti, mutta tämän jälkeen oli JanPaltakin jäänyt turha ryntäily unholaan ja ottelu alkoi tasaantua. Pelillisesti ensimmäinen jakso meni HJS:lle.

Tauolla päätettiin muuttaa hieman pelitapaa ja koska ensimmäisellä jaksolla ei saatu lyhyillä syötöillä peliä vastustajan alueelle, niin toiselle jaksolle lähdettiin tavoitteena pelata kärjelle ja laitalinkeille pidempiä palloja pystysuuntaan.


Tämä pelitavallinen muutos avasikin joukkueelle heti lisää tilaa HJS puolustusalueelle, ja jakson avausvihellyksestä peli saatiin vahvasti lähelle HJS maalia. Näytti aivan siltä kuin tauolta olisi tullut täysin eri joukkue kentälle. Tämä rauhoitti myös valmennuksen mieltä, vaikka ei se kai päällepäin tainnut näkyä. Nyt voimasuhteet olivatkin keikahtaneet päälaelleen ja HJS pyrki iskemään vastaiskuilla. Tämä muutti peliä tietyllä tavalla helpommaksi, koska jokainen HJS hyökkäys kulki käytännössä aina saman pelaajan kautta ja kun tälle oli vielä annettu päällystakki viemään peli-iloa pois, alkoi tilanne näyttää hyvältä. Jakson aikana JanPalle siunaantui useampikin hyvä maalintekopaikka, paras taisi tulla kun Laura katkoi vastustajan maalipotkun ja syötti Lindan läpi, mutta meidän harmiksi sijoitus meni kymmenkunta senttiä takatolpan ohi. Aivan jakson loppupuolella HJS sai vaarallisimman paikkansa kun puolustukselta pääsi yksi vastustaja karkuun, mutta Inkan loistava vastaantulo ja yhden käden torjunta pelastivat jälleen takaiskulta. Tänään molemmat maalivahdit pystyivät nollaamaan vastustajansa ja pisteet jaettiin.

Maanantaina (alkua lukuun ottamatta) JanPan pelistä löytyi paljon hyviä asioita mm. pääpelin taso ja rohkeus oli noussut hurjasti Kauhajoen reissun aikana. Toinen hyvä asia on pelaajien kaksinkamppailuvoiman lisääntyminen ja oikeanlainen röyhkeys kentällä. Tosin muutaman kerran pallosta luovuttiin liian helposti, eli annettiin syöttö jota ei ollut tarkoitettu kenellekään. Tästä tavasta on päästävä eroon jo ennen lauantaita. Mutta tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Messucup

No nyt on sitten kahdeksan päivän mittainen makuupussielämä takana ja aika palata arkeen. Sinä aikana kun itse olen ollut lähes täydellisessä uutispimennossa on D-tytöt käyneet pelaamassa HJS:n -96 vastaan ja treenanneet Patun ja Juhan kanssa. Tämä tekee varmasti hyvää sillä jokaisella on hieman erilainen tapa valmentaa, mutta samanlainen ajatus pelistä. Nyt ei kuitenkaan ole tarkoituksena käydä läpi niitä asioita vaan palata viikon takaiseen Messucupiin.

Ja tästä se lähtee. Edessä kohtuullisen pitkä matka pohjanmaalle ja kohti joukkueen ensimmäistä pidempää turnausta. Tietynlaista jännitystäkin oli mukana siitä kuinka joukkue selviää perjantaista sunnuntaihin ja mitähän kommelluksia matkalle vielä mahtuukaan. Ensimmäinen kolme ja puoltuntinen meni ainakin ihan hyvin, mitä nyt pari pelaajaa söisi varmaan vieläkin Parkanossa pizzaa jos ei oltais tehty väestönlaskentaa. Majoitukseen vihdoin päästyämme alkoi iltapalan nauttiminen. Kiitos Kaisa, Patu ja Päivi, jotka järkkäilivät sen valmiiksi. Näin kenenkään ei tarvinnut mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan. Hienosti Kaisa järjesti myös JanPan valmentajille (C & D tytöt) oman makuupaikan läheltä pelaajien luokkaa, näin meidän oli mukava vaipua untenmaille Topi Sorsakosken & Agentsien melankolisten laulujen soidessa taustalla ja lisäpotkua antoi mieto sipulin tuoksu.

Lauantai aamun aikainen herätys klo 6:00 ja kaikki pelaajat aamutoimien kautta aamupalalle. Siellä oli hieno huomata että jokainen pelaaja söi riittävän aamupalan. Pikkuhiljaa alkoikin peliin valmistautuminen ja siirtyminen kohti kenttiä. Ensimmäinen ottelu ja joukkue vaikutti hieman hermostuneelta ja jännittyneeltä. Ottelussa KPS siirtyi ensin 1-0 johtoon, mutta JanPa tasoitti ennen taukoa. Toisella jaksolla molemmilla oli paikkansa, mutta ainoastaan KPS onnistui maalinteossa ja vei ottelun 2-1 nimiinsä. Tämän pelin jälkeen olikin reilusti vapaa-aikaa ja koululle palatuamme ei ollut minkäänlaista kiirettä. Pelaajat saivat viettää aikaa toistensa kanssa ja valmentajat uppoutuivat herkkien heviballadien soidessa edellisen pelin tapahtumiin.

Toiseen ja kolmanteen peliin valmistautuminen alkoi sillä kun pelaajat alkoivat tehdä toisilleen sellaisia nutturoita joita löytyy Leningrad Cowboys pelikorttien kuningattarilta. Ihan siistithän ne oli ja ainakin asu oli yhtenäinen.

Toinen ottelu ja vastassa TePa. Taitava vastustaja ja karu hiekkatekonurmi. Tepa vei kyseistä ottelua ja JanPan eväät syötiin nopeasti loppuun. Vaikka kyseisen ottelun haluaakin unohtaa nopeasti, löytyi siitä myös positiivisiakin asioita ja yksi niistä oli Tessan hurja yritys ja taistelu loppuvihellykseen asti ja siitä iso peukku ylös. Ottelu päättyi TePalle 2-0.

Toisen ja kolmannen ottelun väliin ei liikaa aikaa jäänyt, mutta lyhyessäkin ajassa ehtii tapahtua monia asioita. Mutta suurimman tunnekuohun jälkeen Juhan ja Patun kanssa hakattiin päitämme yhteen miettien miten joukkueen kipsin saisi murrettua. Ratkaisukin löytyi, mutta ei kerrota sitä muille. Viimeisenä ässänä hihasta vedettiin illan disco ja uhkaus siitä että jos voittoa ei tule soi viimeisen puolituntia pelkästään Scorpionsin balladeja ja tanssipartnerit pelaajille löytyy valmennuksesta.

Nyt joukkue pelasikin aivan toisenlaista peliä kun edeltävässä pelissä. Tessa jatkoi vahvaa tsemppaamistaan ja se oli tarttunut muihinkin pelaajiin ja tiukkojen vaiheiden jälkeen saatiin turnauksen avausvoitto 1-0 lukemin KP-75:stä.

FREE TIME! KP-75 ottelun jälkeen joukkueella ei lauantai-iltaan mahtunutkaan päivällisen ja uimahalli reissun lisäksi muuta ohjattua toimintaa. Juha otti itselleen uimahalliryhmän ja siellä oli mennyt kaikki hienosti. Tämän jälkeen pelaajat alkoivatkin sonnustautua iltaa ja discoa varten. Vanhempi naisväki sai vapaa illan kun Patun kanssa luvattiin lähteä tyttöjen valvojiksi discoon. Kyllähän siinä rupesi olonsa tuntemaan aika vanhaksi kun DJ soitti Lady GaGaa ja muita nykynuorten suosimia artisteja. Aika oudoltahan se musiikki kuulostaa kun laulukin muistutti enemmän radio suomen kuunelmia kuin nuottien mukaan laulettua "oikeaa musiikkia". Tosin kyllähän siihen vaikuttaa myös se että itse on nuoruutensa elänyt kultaisella -80 luvulla ja musiikki jota kuunneltiin oli aitoa kasari heviä tyyliin Dio ja Iron Maiden. Tällä kertaa niitä ei kuultu mikä oli ainakin nuorista varmasti hyvä asia, sillä pistäpä sitä nyt jalalla koreaksi jonkun Holy diverin tahtiin. Hiemanhan se hymyilytti, kun DJ järjesteli mopopiiriä lattialle ja viiden minuutin ankaran ohjeistuksen jälkeen saikin sen pyörimään, niin huomata kuinka ujoja nuoret pojat olivat eivätkä uskaltaneet oikein halata kohdalleen osuvia tyttöjä. Viimein disco oli ohi ja pelaajat valmiita yöpuulle. Oli kuulemma luokassa hiljaista heti kun valot sammuivat.

Sunnuntai aamuna ei sitten kiirettä pidettykään sillä ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen ottelu alkaisi klo 11:30. Tähän otteluun vastaan asettui keväällä JanPalle karvaan kalkin juottanut FC Haka. Jälleen kerran oli tilanne sama kuin keväällä, kaikki oli omissa käsissä. Meille riitti tasuri Haka tarvitsisi voiton pronssipeliin. Tasaista vääntöä ja molempien joukkueiden valmentajat antoivat myös omista äänijänteistään kaiken irti. Lähellä oli että Haka olisi jälleen toistanut keväisen temppunsa, mutta onneksi ennen maalia oli tapahtunut selkeä virhe ja tuomari laittoi ilmaa pilliinsä eikä maalia hyväksytty. Viimein tuli se Janpan kannalta helpottava vihellys ja tie pronssi peliin oli selvä 0-0 tuloksella.

Ennen pronssipeliä joukkue lähti kuitenkin kannustamaan JanPan C-tyttöjä jotka olivat raivanneet tiensä hienosti aina Finaaliin saakka. Finaalissa WJK iski aivan alussa maalin ja tämän jälkeen molemmat joukkueet saivat omat paikkansa lisämaaleihin, mutta tässäkään ottelussa niitä ei nähty. Ja kannustuksesta se ei ainakaan jäänyt kiinni, sillä D-tytöt pitivät siitä huolen. C-tytöille hopeaa turnauksesta ja onnittelut hienosta suorituksesta.

Ennen ottelua joukkue kuuli mielenkiintoisen luennon ihmisen psykofyysisyydestä, ja se veti lähes kaikki hiljaisiksi. Itse otteluun joukkue lähti hyvällä asenteella liikkeelle vaikka edellispäivän pelit ja jamittelut painoivat varmasti jaloissa. Tasaisesti mentiin alusta lähtien, mutta KP-75 pääsi rokottamaan ja siirtyi 0-1 johtoon. Näissä lukemissa mentiin loppuun asti ja tällä kertaa KP pääsi kuittaamaan edellis päivän ottelun nopeasti takaisin. Molemmat joukkueet pyrkivät peaamaan paljon lyhyillä syötöillä nopeaa peliä, mikä on hyvä asia tyttöfutista ajatellen, sillä liikaa on niitä joukkueita jotka toimittavat vain pitkää palloa. Sillä tyylillä pärjää vielä nuoremmissa tytöissä, mutta vanhemmissa rupeaa tie nousemaan pystyyn.

Viimein päästiin lähtemään kotimatkalle ja arvioitu saapumisaika turenkiin oli klo 22. Jalasjärvellä pysähdyimme vielä syömään ja joukkueelle tarjottiin ateriat hienosti sujuneen turnauksen johdosta. Linja-autossa Patu piti muutamille pelaajille kortinpeluun oppitunnin ja ilmeisesti opit menivät siinäkin asiassa hyvin perille. Kiitos jokaiselle mukana olleelle, sillä yleisesti ottaen turnaus meni hyvin ja aikatauluista pidettiin hienosti kiinni. Tämä oli tärkeä tapahtuma monelle pelaajalle kuten myöskin taustahenkilöille.

Tätä tarinaa kirjoitellessa huomasin, että joukkueen yhteistä taivalta tällä kokoonpanolla on jäljellä vain kaksi ja puoli viikkoa. Siitä meidän on vielä otettava kaikki irti ja nautittava niistä hetkistä joita saamme viettää yhdessä. Sillä kauden jälkeen on tulossa pitkä tauko jalkapallosta.

Kauhajoen messucup 4-6.9.2009

Tarinaa tulossa aikaisintaan 12.9.2009. Nyt poistun viikoksi samoilemaan Kajaanin erämaihin. Mutta vielä sitä ennnen kiitoksia kaikille paikalla olleille ja etenkin D-tytöille ja C-tytöille sekä heidän taustavoimilleen.

Piiricup ja Saksa - Islanti 30.8.2009

Joukkue lähti sunnuntaina kymmenen pelaajan ja kahden valmentajan voimin seuraamaan C-tyttöjen Piiricup finaalia sekä naisten EM-kisaottelua Saksa -Islannti. Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut.
Ensiksi saavuimme Nokialle jossa lähdimme alkajaisiksi syömään läheiseen pikaruokaketjun ravintolaan. Sillä onhan jalkapalloakin mukavampi seurata täydellä vatsalla. Siitä siirryimmekin Nokian keskuskentälle jossa ottelu alkoikin juuri sopivasti. NYT SEURAA OSIO JOTA EI KANNATA YHDENKÄÄN HERKKÄHIPIÄISEN AIKUISEN LUKEA. Ja tiedän että saan itsekin varmasti muutaman vihamiehen ja palaute ryöpyn. Nokialla sain huomata suomalaisen juniorijalkapallon katsomokulttuurin tilan. Välttämättä Rinkelinmäen jäähallin C5 katsomon tavat eivät kuulu juniori otteluihin. Itse ottelu ei tuntunut olevan tärkein ja kentällä olleita henkilöitä (pelaajat ja tuomari) ei tunnuttu arvostettavan millään tavalla. Tämä on huolestuttava tilanne. Samalla tulin miettineeksi kuinka paljon ne huudot joita katsomosta kuuluu vaikuttavat pelaajien jatkosuunnitelmiin lopettamispäätöksiä tehdessä. Sillä kukaan ei varmasti halua kuulla omaan persoonaansa kohdistuvia kommentteja (ei edes aikuinen). On turha tulla sanomaan ettei ne huudot kuulu kentälle. Kyllä ne kuuluvat. Toinen mieltä askarruttava seikka oli se että mistä me saamme kohta tuomareita otteluihin ja tässä tarvitsee myös kääntää katseita vaihtopenkille. Enkä pois sulje itseänikään tästä. Kyllä meidän aikuisten pitäisi kannustaa ja tukea pelaajia positiivisesti, ja olla muutenkin hyvänä esimerkkinä nykynuorille. (Sillä kuten koulussa on opetettu niin ihminen oppii matkimalla). Myös vastustajien hyvät suoritukset tulee huomioida. Nokialla tätä ei tapahtunut ja pelaajia kannustettiin vain satuttamaan ja telomaan toisiaan. Oli aika käsittämätön tilanne että keskuskentän katsomossa parhaiten käyttäytyvät katsojat olivat 11-13 vuotiaita tyttöjä. Ja totta puhuakseni tunsin tietynlaista myötä häpeää aikuisuudesta.
No tämä tästä tällä erää ja onneksi Ratinan stadion tarjosi tunnin kuluttua hienot puitteet arvokisa ottelulle. Saavuimme stadionille hyvissä ajoin ja pääsimme seuraamaan myös joukkueiden alkulämmittelyä, josta tarttui varmasti monta hyvää vinkkiä paidan hihaan. Itse ottelu eteni odotetulla kaavalla Saksan hallitessa kenttätapahtumia ja Islannin keskittyessä puolustamaan. Tiukkoja tilanteita tosin nähtiin myös Saksan maalilla. Hyvän ottelun lisäksi myös ilmat olivat suotuisat ja mikäs sen hienompaa kuin seurata futista hienossa ympäristössä, hyvässä seurassa ja kauniissa syys auringon paisteessa. Kiitos kaikille ikimuistoisesta sunnuntai päivästä.
Tämä kirjoitus perustuu täysin omiin mietteisiini päivän aikana tapahtuneista asioista, eikä kukaan muu paikalla ollut ole vaikuttanut kirjoituksen sisältöön joten palautteen saa antaa henkilökohtaisesti.