Yhteenveto kaudesta 2009

Nyt on tullut aika tehdä yhteeveto kuluneesta kaudesta. Ja millä muulla se on helpompi aloittaa kuin tilastoilla. Tässäpä siis tietoja numeroina.

Kausi alkoi 4.11.2008 ja päättyi 4.10.2009

Pelaajia kauden alkaessa 20.

Lopettaneita pelaajia kauden aikana 3.

Aloittaneita pelaajia 2.

Pelaajia kauden lopussa 19.

Joukkueen yhteisiä tapahtumia kauden aikana 135 joista

Harjoituksia 109

piirinsarja pelejä 12

Alueliiga turnauksia 4 joissa yht. 8 peliä

Turnauksia 2 joissa 7 peliä (toinen oli oma miniturnaus)

Harjoituspelejä 6

Muut tapahtumat 2 (ryhmäytyminen ja päättäjäiset)

Varmastikin jokainen valmentaja asettaa itselleen ja joukkueelleen jonkinlaisia tavoitteita kauden alussa ja tarkastelee niitä pitkin kautta. Niin myös mekin.

Ja jotta tämä ei menisi vanhojen fraasien lässyttämiseksi henk.koht taidosta ja pelinoppimisesta niin kerron mieluummin mitä on suunnilleen tapahtunut. Eikä juttua kannata muutenkaan ottaa liian vakavasti.

Marraskuu ja Suomen talvi näyttää parhaat puolensa, vettä ja loskaa. Väliin vähän pakkastakin että ihmislapsi tuntisi olonsa varsin positiiviseksi. Ulkona ei voinut tehdä juuri muuta kuin koulumatkan tai vaihtoehtoisesti työmatkan ja nekin hieman pitkin hampain. Joukkue kuitenkin aloitti treenikauden ja uutuutena harjoitteluun oli otettu mukaan torstailenkki. Tavallaan lenkki oli hyvä mittari sille keneltä löytyy sitkeyttä ja intoa lähteä kurjallakin ilmalla pimenevään iltaan juoksemaan ja kohottamaan kuntoaan, kun vaihtoehtona on salkkareiden katselu kotisohvalla takkatulen lämmössä. No yksin mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä lenkille sillä yleensä oli 5-8 pelaajaa juoksemassa, mutta kerran lähdettiin Iineksen kanssa kaksin.

Muut treenipäivät meillä oli tiistai ja sunnuntai ja ne vietettiin liikuntahallin salissa ja juoksuradalla. Salitreeneissä treenattiin paljon pallon käsittelyä ja perustaitoja. Näihin treeneihin me saimme Patun kanssa hyvää vetoapua, kun Syrjäsen Heini ja Hymylän Linda kävivät näyttämässä miten se pallo tottelee myös tyttöjen jalassa. Ja näiden kahden nuoren neidin avulla jokaisen pelaajan pallonkäsittelytaitoa saatiin vietyä pitkä askel eteenpäin. Muutenkin oli hienoa että Syke ja Linda lähtivät hommaan mukaan, sillä aivan liian vähän käytetään entisiä ja nykyisiä pelaajia nuorempien joukkueiden harjoituksissa. Toinen hyvä asia heidän ja Janin mukana olosta oli se, että saatiin enemmän pienryhmä harjoittelua kuin mitä olisi kahdella valmentajalla saatu.

Sunnuntaisin oli ennen salivuoroa juoksurata treenit ja siellä keskityttiin koordinaation ja tasapainon parantamiseen. Onneksi JanPalla ja Janakkalan kunnalla on hyviä apuvälineitä kuten tasapainolaudat ja koordinaatio tikapuut, näillä yksinkertaisilla välineillä saatiin harjoituksista monipuolisempia.

Talven pimeys ja salitreenit ovat melkoinen koetinkivi. Ja hetkittäin joukkueesta olikin aistittavissa pientä uupumusta. Onneksi saimme kuitenkin aina silloin tällöin mahdollisuuden käydä Pullerihallilla (kiitos B-tytöt ja Pekka). Ne olivatkin joukkueelle oikein juhlapäiviä kun päästiin salista ja lenkkipolulta jonnekin muualle treenaamaan tai pelaamaan. Tosin se tammikuinen tampereen reissu oli kaukana juhlapäivästä.

Talvi parhaimmillaan (kevättalvi) on hienoa aikaa. Loska on vaihtunut lumeksi, päivät pitenevät ja ulkona rupeaa viihtymään. Niin mekin teimme ja helmikuun alussa käynnistimme Turengissa hankifutis buumin. Tämä oli tietyllä tapaa huono asia, sillä kahden viikon päästä ala-asteen kenttä oli sellaisessa kunnossa ettei sinne uskaltanut mennä ilman jääpiikkejä. Pitipä siis palata takaisin lenkkien pariin. Onneksi talvi oli jo taittanut selkänsä ja kevät teki kovaa tuloaan.
Kaikista olosuhteista johtuvista tekijöistä riippumatta talven treenit menivät hyvin.

Yksi talven mielenkiintoisimmista tapahtumista oli se miten pelaajat odottivat testipäiviä (Beep, loikat, lihaskunto) ja jos ne jäivät väliin niin kyseltiin mahdollisuutta suorittaa ne jälkeenpäin. (Edelliset pelaajani alkoivat sairastella aina viikko ennen testejä ja pitivät vielä pari viikkoa testien jälkeen lepohetkeä ettei tauti uusiutuisi).

Viimein kevät oli tosiasia ja päästiin ulos (ala-asteen hiekalle), tosin aluksi omalla vastuulla kun kunnan miehet olivat ilmeisesti hukanneet lanansa ja kenttää ei saatu kolmeen viikkoon tasoitettua. Kevään mukana tuli kyllä muutama lieveilmiökin kuten hirveä määrä ylimääräistä energiaa jota ei saatu suunnattua oikeisiin asioihin. Tästä johtuen pari ensimmäistä viikkoa muistuttikin enemmän Sirkus Sariolan esityksiä kuin jalkapallojoukkueen treenejä. No se oli nopeasti ohimenevää ja normaali järjestys palasi kentille. Vaikka ala-asteen kenttä ei mikään paras paikka harjoitteluun olekaan, on meidän tyytyminen siihen mitä meille on tarjolla ja otettava siitäkin kaikki irti. Ja muistetaan vielä sekin että kaikilla ei ole edes sellaista kenttää tarjolla. (alla pari esimerkkiä)

Ala-asteen kentällä aloimme käydä enemmän pelillisiäkin asioita läpi, sillä lisätila antoi siihen mahdollisuuden. Nopeasti tytöt sen oivalsivatkin että tällä kaudella mennään syöttelemällä ja turha roiskiminen ja rajojen yli purkaminen saa luvan loppua. Ja oli siitä hiekka kentästä se hyöty että syötön vastaanottaminen oli aika haasteellista kun pallo saattoi ottaa pompun ihan mistä vaan. Eli ei tullut helppoja palloja. Eikä niitä tullut myöskään Alueliigan ensimmäisessä turnauksessa pullerillakaan. Oli meinaan tiputtanut melkoisesti lunta pullerin kentille edellisyönä ja lisäksi koko päivän puhalsi navakka tuuli joka riepotteli pallon lisäksi myös pelaajia. Siellä päivän kovimmasta suorituksesta vastasi NiceF:n valmentaja, joka seisoi neljä peliä putkeen kentän laidalla.

Välillä kävimme mallinkaisten leirikeskuksessa ryhmäytymässä ja siitä on oma juttunsa D-tyttöjen sivuilla. Kyllähän sielläkin sattui ja tapahtui, mutta eniten jäi kaivelemaan karmeat tappiot sing star pelissä (vieläkin siitä saa kuulla).

Ja sitten tuli se päivä kun joukkue pääsi korkkaamaan Liinalammen nurmen. Nyt pääsimme käyttämään hyväksemme lähialueiden parhaita harjoitus- ja peliolosuhteita. Kyllä siitä vaan jotenkin nauttii enemmän kun saa olla aidolla jalkapalloalustalla. Liinalammella se syöttöpelikin sitten alkoi lopullisesti loksahtaa kohdalleen.

Alkukesän pelit olivat melkoista vuoristorataa, sillä vaikka joukkue pelasi hyvin, olivat maalit kortilla ja vastaavasti vastustajat iskivät hyvällä prosentilla. Onneksi emme kuitenkaan lähteneet muuttamaan sitä ajatusta joka meillä oli, sillä pitkänpallon vetäjiä löytyy suomestakin ihan riittävästi. Sitkeästi harjoittelimme syöttöillä rakentamista ja erilaisia ratkaisumalleja haettiin erilaisiin tilanteisiin ja vaihtoehtoja tarjottiin hyökkäysten päättämiseen sekä pelin avaamiseen. Mitään vakio mallia ei annettu, sillä jos pelaaja ei saa ajatella itsenäisesti peliä, niin pelaajan luovuus on tapettu siihen paikkaan. Alkukesästä saimme vielä valmennustiimiimme sellaista osaamista jota meillä ei riittävästi ollut, sillä Juha tuli mukaan ja otti maalivahdit omaan huomaansa. Tämä oli meille kaikille tosi iso asia, sillä nyt saivat maalivahditkin henkilökohtaista valmennusta.

Tauolla itseeni iski tekemisen puutteessa tarve järjestää joukkueelle oma miniturnaus. Tämä innovaatio muuttui entistä voimakkaamaksi siinä vaiheessa kun näin piirinsarjan otteluohjelman syyskierrokselle. Kolme peliä kahdessa viikossa ja neljä viikkoa taukoa. Samalla päätettiin lähteä joukkueen kanssa Kauhajoen messucupiin. Molemmat tapahtumat olivat hyviä osumia, sillä niissä joukkue todellakin nautti yhdessäolosta. Käytiinpä siinä ohessa seuraamassa jalkapalloa myös Nokialla ja Tampereella, mutta niistä ei sen enempää.

Syksyllä joukkue reissasi aika paljon. Oli Kauhajoki, Ylöjärvi sekä Pori. Ja kyllähän se tietyllä tapaa pittä paikkaansa, että linja-autossa on tunnelmaa. Sillä kauden parhaat jutut kerrottiinkin juuri pitkien pelireissujen paluumatkalla. Ja näytteleväthän ne eväätkin isoa osaa pelimatkoilla.

Viimein kauden pelit oli pelattu ja joukkuetta odotti ansaittu tauko. Tosin omat päättäjäiset pidettiin heti viikon päästä.

Lopuksi vielä! Pääsimmekö tavoitteeseemme? Mielestäni kyllä. Sillä joukkue pelasi rakentaen peliä syötöillä ja siinä missä monet muut joukkueet purkivat varmasti rajoista yli, pyrkivät meidän pelaajat pitämään ja suojaamaan palloa.

Yksi asia josta olen joukkueessa todella ylpeä. Vaikka harjoituksissa ei juurikaan pelattu, vaan käytettiin aikaa perusasioiden ja pelillisten asioiden parantamiseen, ei pelaajilta kuulunut murinoita ja kyselyitä "koska pelataan".

Tähän päättyvät JanPan D-tyttöjen 2009 Blogin kirjoitukset. Joten loppuun vielä kiitokset jaksamisesta.

TÄMÄ KAUSI OLI JOUKKUEELTA HIENO SUORITUS JA SIITÄ KIITOS KAIKILLE JA JOKAISELLE ERIKSEEN!!!

D-tyttöjen päättäjäiset

D-tytöt pitivät joukkueen päättäjäiset 4.10.2009. Tällä kertaa tarkoituksena oli tarjota pelaajille joitakin sellaisia elämyksiä jotka ovat suomessa jokaisen saatavilla, mutta liian usein ne jäävät kokematta omaa laiskuuttaan. Eli lähdimme siis tutustumaan suomen luontoon.

Lähtö oli aamu kymmeneltä turengin Nesteeltä ja siitä alkoi siirtymä pikkuteitä pitkin Mallinkaistenjärven virkistysalueelle. Pelaajat eivät tienneet vielä määränpäätä, ja tämä saikin aika monen ajatukset juoksemaan suhteellisen villisti. Virkistysalueelta alkoi patikkaretki kohti seuraavaa kohdetta. Välillä oli kuitenkin tarkoitus pysähtyä pariin otteeseen. Ja ensimmäinen pidempi tauko pidettiin matkan varrella olevalla lähteellä josta pelaajat saivat maistaa aitoa suomalaista lähdevettä suoraan lähteestä eikä pullosta. Tällaisista luonnon varoista meidän pitää olla ylpeitä ja pitää niistä hyvää huolta, sillä juomakelpoiset lähteet alkavat olla ainoastaan pohjoismaiden etuoikeuksia.

Ja matka jatkui kohti seuraavaa taukoa. Kiitos janakkalan kunnalle että ovat raivanneet ja merkinneet järven rantareitin uudestaan, sillä ojien ylitykset ja metsässä kulkeminen oli helppoa kun ei tarvinnut raivata itse tietään ryteiköiden läpi.

Seuraava tauko pidettiin karkkuniemen laavulla, jonne sytytettiin tulet erätunnelmaa ja lämpöä luomaan. Primusmaistereina tässä toimenpiteessä toimivat Lotta ja Juha. Ja heillehän lyötiin hurjat paineet niskaan, sillä keväällä kaikki tulet saatiin yhdellä tikulla syttymään, miten kävisi tällä kertaa? Ja niinhän siinä kävi että tälläkin kertaa vain yksi raapaisu riitti ja nuotio paloi iloisesti.

Pelaajat jäivät laavulle ja me lähdettiin Patun ja Juhan kanssa valmistelemaan seuraavaa kohdetta ja pelaajille tarkoitettua yllätystä. Sillä aikaa kun me Patun kanssa viimeistelimme ylläriä, kävi Juha hakemassa pelaajat lähemmäksi itse kohdetta. Ja niin jokainen pelaaja tuli yksi kerrallaan noutamaan oman muistomitalinsa kuluneesta kaudesta. Ja ennen palkinnon saamista oli voitettava omat pelkonsa ahtaita, pimeitä ja hieman koleita paikkoja kohtaan, sillä palkinnot olivat luolan sisällä 7-10 metriä suuaukolta (ketään ei pakotettu ja jos ei yksin uskaltanut sai ottaa kaverin mukaan). Ja vaikka muutama pelaaja ensin hieman aristelikin, niin he voittivat itsensä ja hakivat palkintonsa. Luola oli valaistu muutamalla kynttilällä jotta tulisi lisää tunnelmaa eikä luolassa olisi liian valoisaa. Taskulamppua käytettiin ainoastaan silloin kun halusi nähdä kuinka pitkälle luola jatkuu.

Luolassa käynnin jälkeen oli mahdollisuus opetella kartanlukua sekä kompassin käyttöä, eli siis niitä hyödyllisiä erätaitoja joita jokainen metsässä liikuja tarvitsee. Muutamat pelaajat olivatkin jo entuudestaan melkoisia hakoja kyseisissä asioissa.

Aika moni pelaaja halusi käydä luolassa vielä toistamiseen ja nyt olikin meille valmentajille helppo homma kun luolasta piti hakea tunnelma kynttilät pois, niin vapaaehtoisia löytyi puolijoukkueellista (vielä kun sama into saataisiin treenien jälkeen pallojen keräämiseen).

Ja sitten olikin paluumatkan aika. Matkalla tosin vielä pysähdyttiin laavulle paistamaan makkaraa (tämähän on erämiehen päivän kohohetki). Siinä makkaran paiston ohessa oli myös aikaa puhua menneestä kaudesta ja nyt oli puheenvuoro annettu pelaajille, sillä valmentajathan ovat kauden mittaan olleet joskus vähän liikaakin äänessä. Ja pelaajienkin puheista päätellen kaudesta jäi hyvä maku.

Viimein oli tullut aika lähteä kotiin ja tavallaan päättää tämän hienon joukkueen yhteinen taival tässä muodossa (vielä yksi yhteinen tapahtuma seuran päättäjäiset 25.11.2009). Itselleni kaudesta jäi hienot muistot ja kiitos siitä kuuluu jokaiselle pelaajalle sekä kaikille mukana olleille vanhemmille.

26.9.2009 JanPa - Tuisku 2-1 (1-0)

D-tytöt päättivät tämän kauden ottelut lauantaina Oriveden Tuiskua vastaan Liinalammen kentällä. Samalla ottelu oli tälle JanPan joukkueelle viimeinen tässä pelimuodossa ja ikäryhmässä. Eli tietyllä tavalla hieman haikeatkin fiilikset ennen ottelua oli aistittavissa.



Ensimmäinen jakso lähti käyntiin ja kummallakin joukkueella oli havaittavissa jo ansaitun tauon odottelua. Tuisku oli kuitenkin alkuminuuteilla hieman terävämpi ja haki ratkaisua jo heti alkuun. Nopeasti kuitenkin Tuiskun rynnistys laantui ja JanPa alkoi rakentamaan peliä ja alue kerrallaan kenttää ruvettiin voittamaan itselle. Muutaman kerran oltiin jo lähellä avausmaalia, ennen kuin Tessa pääsi viimeinkin avaamaan kauden maalitilinsä sijoittamalla läpiajonsa päätteeksi vasempaan alakulmaan. Karo antoi maaliin vapauttavan syötön puolustajien välistä. Lisämaaleja ei nähty ekalla jaksolla, mutta vastaavasti Lilli otti pari hyvää koppia.



Toinen jakso ja paineeton pelaaminen jatkui. Ehkä olo oli hieman liiankin rento, sillä Tuisku alkoi huolestuttavasti vyöryä kohti meidän maalia ja kuudennella minuutilla he tasoittivatkin ottelun kulman jälkitilanteesta. Tuisku sai nauttia tasatilanteesta vain kuusi minuuttia kunnes Tessa viimeisteli päivän toisen osumansa ja nyt läpiajosta oikeaan ylänurkkaan, maalin syötti Aino. Tämän jälkeen Tuiskua ei enää päästetty iholle ja JanPa sai ansaitusti kolme pistettä kauden viimeisestä ottelustaan ja talven odotteluun päästiin hyvillä mielin.

Kauden aikana on tapahtunut paljon erilaisia asioita ja niistä kirjoittelen viikon mittaan lisää, eli teen yhteenvedon koko kaudesta tulevan viikon aikana.

Teron terveyskampanja

Koska kesä on ohi ja kotona tuli pikku huomautus hieman epäterveellisen kesäruoan vaikutuksista, niin aloitin pari viikkoa sitten oman ruokavalion uudistamisen ja nyt haastankin jokaisen JanPan toimihenkilön samaan terveellisemmän ruoan puolesta. Pois kaikki rasvapommit ja grillimakkarat iltapalalta ja tilalle tällainen terveellisempi vaihtoehto. Ohessa kuva!

Pori 20.9.2009

Kauden viimeinen vieraspelireissu ja kohteena Pori. Poriin saavuttuamme kaikki näytti tosi hyvältä. Aurinko paistoi, alkulämmöt meni hyvin, joukkueella muutenkin pirteä ilme. Ennen ensimmäisen ottelun alku vihellystä näytti siltä että mikään ei voi mennä pieleen.

Alkuvihellyksen jälkeen totuus alkoi valjeta. NiceF oli kentällä dominoivampi osapuoli ja pallon hallinta siirtyi heti alussa kotijoukkueelle. Kaikesta huolimatta JanPa sai puolustettua omaa maaliaan aika sitkeästi ja muutaman kerran oli hyvä tuurikin mukana. Ensimmäisen jakson aikana emme päässeet juurikaan hätyyttelemään vastustajan maalia, mutta vastaavasti saimme hyydytettyä vastustajan peliä. Käytännössä hyvät asiat jäivätkin siihen, sillä syöttöjen saaminen omille tuotti tuskaa ja etenkin kaksi peräkkäistä syöttöä oli kiven alla. Ensimmäinen jakso kuitenkin 0-0.

Toinen jakso ja saimme myötätuulen avuksemme, vaan eipä auttanut sekään. Luultavasti sekä valmentajilla ja pelaajilla usko omaan tekemiseensä alkoi olla koetuksella. Vielä kun vastustaja iski ikävän johtomaalin sellaisesta tilanteesta josta meille ei juuri ole maaleja tehty, alkoi tämä nakertaa itseluottamusta entistä enemmän. No kuitenkin joukkueemme sai taisteltua loppuun ilman enempiä takaiskuja ja NiceF vei voiton 1-0 lukemin.

No ottelun jälkeen näytin itsestäni sen "valoisamman" puolen, epäillessäni että pelaajille tärkein tapahtuma oli päästä syömään äidin laittamia eväitä linja-autoon eikä suinkaan jalkapallon pelaaminen. Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen että tuskinpa kukaan tahallaan tulee häviämään ja että joskus vaan tulee päiviä että vastustaja vain on yksinkertaisesti parempi.

Toinen peli ja vastassa toinen NiceF. Nyt saimme otteluun loistavan alun ja pallo löysikin tiensä vastustajan maaliin ottelun kolmannella minuutilla. Maalin teki Nanne kulmapotkusta pelattavaksi jääneestä pallosta. Ottelu oli muutenkin meidän hallussa ja nyt syötötkin löysivät hyvin omille. Paikkoja saatiin riittävästi lisämaaleihinkin, mutta nyt ei maalinteko tuottanut tulosta. Pari minuuttia ennen jakson loppua meille sattui ikävä parin kolmen pikkuvirheen sarja jonka vastustaja pääsi hyödyntämään ja tasoittamaan ottelun. No sellaisia tilanteita tulee joka pelissä ja sitä on turha murehtia, sillä maailma on puolustajille paljon julmempi kuin hyökkääjille. Vastaava tilanne hyökkäyspäässä ja olisi puhuttu hyvästä yrityksestä ja nyt kun se tulee puolustuksessa niin vastustaja sai nostaa kädet kattoa kohti. Näistä me emme kuitenkaan saa masentua ja menettää rohkeutta tehdä omia ratkaisuja kentällä.

Toinen jakso alkoi pelinhallinnan osalta yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Vaan se maalinteon sietämätön tuska ei ottanut hellittääkseen ja kuin varkain palloa kaivettiinkin meidän maaliverkoista pois. Tasoitus ja johtomaaliin oli kyllä vielä riittävästi aikaa ja kyllä sitä yritettiinkin, mutta kun ei mene maaliin niin ei se sitten mene. Ja tässäkin pelissä vastustaja vei lopulta pisteet.

Sunnuntaina teimme hieman tilastotiedettäkin otteluissa, sillä seurasimme syöttöketjujen pituuksia ja kuinka monta niitä tuli jaksoa kohden. Ensimmäisessä ottelussa syöttöketjut jäivät todella vähiin, mutta jo toisessa ottelussa niitä tuli kiitettävä määrä ja pisimmät olivat kuusi peräkkäistä syöttöä omille ja se näyttikin jo hyvältä. Muutenkin päivän toinen ottelu oli pelillisesti parempi kuin ensimmäinen.

Vaikka viikonloppuna tulikin luntatupaan tuloksellisesti, niin siitä huolimatta tästä joukkueesta pitää olla ylpeä. Sillä pitkä kausi alkaa olla lopuillaan ja joukkue on osoittanut moneen kertaan osaavansa pelata hienoa jalkapalloa ja pyrkinyt pallokontrolliin. Aina se ei tietenkään onnistu, mutta sama tilanne on muillakin joukkueilla ihan maailman huipulta lähtien.

Nyt otetaan tämä viimeinen viikko rennommin ja harjoitellaan ainoastaan keskiviikkona. Perjantaina menette discoilemaan ja pidätte kavereittenne kanssa hauskaa sillä kyllä te sen olette ansainneet ja lauantaina päätetään pelit kotistadioniolla Oriveden Tuiskua vastaan.

19.9.2009 Y-Ilves - JanPa 5-1 (2-0)

Niinpä niin! Voitoistahan on aina helpompi kirjoittaa ja löytää positiivisia asioita kuin tappioista. Tosin joskus tappiostakin oppii enemmän kuin kymmenestä voitosta. Toivottavasti tänään oli sellainen päivä josta otimme oikein kunnolla opiksi. Olihan positiivinen aloitus.

Ja sitten itse peliin. Kohtuullinen aloitus ja kaikki näytti hyvältä, kunnes kaveri sai kulman ottelun kolmannella minuutilla. Hyvä anto takatolpalle ja puskemalla pallo verkkoon. Maalin jälkeen hetkittäisiä heräämisiä ja tilanteita vastustajan maalille, mutta ei yhtään vetoa maalia kohden. Voinemme siis puhua näennäishallinnasta. Kymmenennellä minuutilla Y-Ilves toisti kulmansa tosin tällä kertaa toiselta puolelta. Tilanteessa meidän pelaajilla oli varmastikin mukavuuskertoimet korkealla, sillä kukaan ei tehnyt elettäkään vastustajan maalin estämiseksi, ja tilanteessa vartioitiin ja seurailtiin vain oman joukkueen pelaajia. Ei ole hyvä asia se. Maalin jälkeen tahkoiltiin enimmäkseen keskialueella ja hetkittäin käytiin hätyyttelemässä puolin ja toisin maalivahteja. Mitään huikeita suorituksia ei ainakaan JanPan pelaajilta nähty jakson loppuun mennessä. Joten eka jakso 2-0 Y-Ilvekselle.
Tauolla yritettiin valaa uskoa omille pelaajille, mutta kaikki kiteytyi yhteen lauseeseen "kyvytön neuvoi halutonta tekemään tarpeetonta" ja siinä oli käytännössä koko ottelun kuva.
Muutama pelaaja nostikin tasoaan toiselle jaksolle, mutta luvattoman moni antoi periksi ja jätti oman osansa hoitamatta, tässä pitää katsoa myös kriittisesti valmennuksen suuntaan. Eli tehtiinkö me kaikki asiat niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista (Päivän pakollinen martyyri osio). No Y-Ilves ainakin teki ja antoi läksyä siitä miten erikoistilanteet käytetään hyväksi, sillä kolmas maali tuli vaparista. Neljännen vastustaja teki läpiajosta. Vasta tämän jälkeen sai JanPakin pilattua edes vähän vastustajan maalivahdin päivää kaventamalla Ainon toimesta 4-1. Vastustaja iski vielä loppuun läpiajosta 5-1 ja ottelu oli kättelyitä vaille valmis.
Lauantain ottelu oli JanPan pelaajille ja valmentajille hyvä muistutus siitä mitä asenne merkitsee jalkapallo otteluissa. Ja vaikka se Juhani Tammisen lanseeraama fraasi 95/50 alkaa hiljalleen ärsyttää niin otetaan se vielä kertaalleen. 95% keskittyminen vastaa 50% suoritusta. Ja tänään se näkyi selvästi. Näihin tunnelmiin ja tästä pelistä ei puhuta enään sanallakaan. Ja onneksi sunnuntaina on Porissa kaksi mahdollisuutta kiillottaa omaa kilpeään.

14.9.2009 HJS - JanPa 0-0

Mikä voisikaan sytyttää paremmin kuin paikalliskamppailu rakasta vihollistamme HJS:ää vastaan. Ainoana ongelmana oli että sytyttiin vähän liiankin hyvin. Eli sekä valmennuksen että pelaajien lataus taisi olla vähän liian kova. Pelaajilla se näkyi säntäilynä kentällä ja valmenuksessa tietynlaisena sekoiluna vaihtopenkillä tai paremminkin sen ympäristössä. No yhtä kaikki, HJS vei ensimmäistä jaksoa aika suvereenisti ja JanPalla tuotti tuskaa saada edes kahta syöttöä omille. Nyt pitääkin nostaa esiin se kuinka puolustus pystyi Inkan avustuksella pitämään omaa maalia puhtaana ja voittamaan tietynlaisen väsytyskamppailun vastustajan nopeita ja taitavia hyökkääjiä vastaan. Noin 20 minuuttia se rumba kesti, mutta tämän jälkeen oli JanPaltakin jäänyt turha ryntäily unholaan ja ottelu alkoi tasaantua. Pelillisesti ensimmäinen jakso meni HJS:lle.

Tauolla päätettiin muuttaa hieman pelitapaa ja koska ensimmäisellä jaksolla ei saatu lyhyillä syötöillä peliä vastustajan alueelle, niin toiselle jaksolle lähdettiin tavoitteena pelata kärjelle ja laitalinkeille pidempiä palloja pystysuuntaan.


Tämä pelitavallinen muutos avasikin joukkueelle heti lisää tilaa HJS puolustusalueelle, ja jakson avausvihellyksestä peli saatiin vahvasti lähelle HJS maalia. Näytti aivan siltä kuin tauolta olisi tullut täysin eri joukkue kentälle. Tämä rauhoitti myös valmennuksen mieltä, vaikka ei se kai päällepäin tainnut näkyä. Nyt voimasuhteet olivatkin keikahtaneet päälaelleen ja HJS pyrki iskemään vastaiskuilla. Tämä muutti peliä tietyllä tavalla helpommaksi, koska jokainen HJS hyökkäys kulki käytännössä aina saman pelaajan kautta ja kun tälle oli vielä annettu päällystakki viemään peli-iloa pois, alkoi tilanne näyttää hyvältä. Jakson aikana JanPalle siunaantui useampikin hyvä maalintekopaikka, paras taisi tulla kun Laura katkoi vastustajan maalipotkun ja syötti Lindan läpi, mutta meidän harmiksi sijoitus meni kymmenkunta senttiä takatolpan ohi. Aivan jakson loppupuolella HJS sai vaarallisimman paikkansa kun puolustukselta pääsi yksi vastustaja karkuun, mutta Inkan loistava vastaantulo ja yhden käden torjunta pelastivat jälleen takaiskulta. Tänään molemmat maalivahdit pystyivät nollaamaan vastustajansa ja pisteet jaettiin.

Maanantaina (alkua lukuun ottamatta) JanPan pelistä löytyi paljon hyviä asioita mm. pääpelin taso ja rohkeus oli noussut hurjasti Kauhajoen reissun aikana. Toinen hyvä asia on pelaajien kaksinkamppailuvoiman lisääntyminen ja oikeanlainen röyhkeys kentällä. Tosin muutaman kerran pallosta luovuttiin liian helposti, eli annettiin syöttö jota ei ollut tarkoitettu kenellekään. Tästä tavasta on päästävä eroon jo ennen lauantaita. Mutta tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Messucup

No nyt on sitten kahdeksan päivän mittainen makuupussielämä takana ja aika palata arkeen. Sinä aikana kun itse olen ollut lähes täydellisessä uutispimennossa on D-tytöt käyneet pelaamassa HJS:n -96 vastaan ja treenanneet Patun ja Juhan kanssa. Tämä tekee varmasti hyvää sillä jokaisella on hieman erilainen tapa valmentaa, mutta samanlainen ajatus pelistä. Nyt ei kuitenkaan ole tarkoituksena käydä läpi niitä asioita vaan palata viikon takaiseen Messucupiin.

Ja tästä se lähtee. Edessä kohtuullisen pitkä matka pohjanmaalle ja kohti joukkueen ensimmäistä pidempää turnausta. Tietynlaista jännitystäkin oli mukana siitä kuinka joukkue selviää perjantaista sunnuntaihin ja mitähän kommelluksia matkalle vielä mahtuukaan. Ensimmäinen kolme ja puoltuntinen meni ainakin ihan hyvin, mitä nyt pari pelaajaa söisi varmaan vieläkin Parkanossa pizzaa jos ei oltais tehty väestönlaskentaa. Majoitukseen vihdoin päästyämme alkoi iltapalan nauttiminen. Kiitos Kaisa, Patu ja Päivi, jotka järkkäilivät sen valmiiksi. Näin kenenkään ei tarvinnut mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan. Hienosti Kaisa järjesti myös JanPan valmentajille (C & D tytöt) oman makuupaikan läheltä pelaajien luokkaa, näin meidän oli mukava vaipua untenmaille Topi Sorsakosken & Agentsien melankolisten laulujen soidessa taustalla ja lisäpotkua antoi mieto sipulin tuoksu.

Lauantai aamun aikainen herätys klo 6:00 ja kaikki pelaajat aamutoimien kautta aamupalalle. Siellä oli hieno huomata että jokainen pelaaja söi riittävän aamupalan. Pikkuhiljaa alkoikin peliin valmistautuminen ja siirtyminen kohti kenttiä. Ensimmäinen ottelu ja joukkue vaikutti hieman hermostuneelta ja jännittyneeltä. Ottelussa KPS siirtyi ensin 1-0 johtoon, mutta JanPa tasoitti ennen taukoa. Toisella jaksolla molemmilla oli paikkansa, mutta ainoastaan KPS onnistui maalinteossa ja vei ottelun 2-1 nimiinsä. Tämän pelin jälkeen olikin reilusti vapaa-aikaa ja koululle palatuamme ei ollut minkäänlaista kiirettä. Pelaajat saivat viettää aikaa toistensa kanssa ja valmentajat uppoutuivat herkkien heviballadien soidessa edellisen pelin tapahtumiin.

Toiseen ja kolmanteen peliin valmistautuminen alkoi sillä kun pelaajat alkoivat tehdä toisilleen sellaisia nutturoita joita löytyy Leningrad Cowboys pelikorttien kuningattarilta. Ihan siistithän ne oli ja ainakin asu oli yhtenäinen.

Toinen ottelu ja vastassa TePa. Taitava vastustaja ja karu hiekkatekonurmi. Tepa vei kyseistä ottelua ja JanPan eväät syötiin nopeasti loppuun. Vaikka kyseisen ottelun haluaakin unohtaa nopeasti, löytyi siitä myös positiivisiakin asioita ja yksi niistä oli Tessan hurja yritys ja taistelu loppuvihellykseen asti ja siitä iso peukku ylös. Ottelu päättyi TePalle 2-0.

Toisen ja kolmannen ottelun väliin ei liikaa aikaa jäänyt, mutta lyhyessäkin ajassa ehtii tapahtua monia asioita. Mutta suurimman tunnekuohun jälkeen Juhan ja Patun kanssa hakattiin päitämme yhteen miettien miten joukkueen kipsin saisi murrettua. Ratkaisukin löytyi, mutta ei kerrota sitä muille. Viimeisenä ässänä hihasta vedettiin illan disco ja uhkaus siitä että jos voittoa ei tule soi viimeisen puolituntia pelkästään Scorpionsin balladeja ja tanssipartnerit pelaajille löytyy valmennuksesta.

Nyt joukkue pelasikin aivan toisenlaista peliä kun edeltävässä pelissä. Tessa jatkoi vahvaa tsemppaamistaan ja se oli tarttunut muihinkin pelaajiin ja tiukkojen vaiheiden jälkeen saatiin turnauksen avausvoitto 1-0 lukemin KP-75:stä.

FREE TIME! KP-75 ottelun jälkeen joukkueella ei lauantai-iltaan mahtunutkaan päivällisen ja uimahalli reissun lisäksi muuta ohjattua toimintaa. Juha otti itselleen uimahalliryhmän ja siellä oli mennyt kaikki hienosti. Tämän jälkeen pelaajat alkoivatkin sonnustautua iltaa ja discoa varten. Vanhempi naisväki sai vapaa illan kun Patun kanssa luvattiin lähteä tyttöjen valvojiksi discoon. Kyllähän siinä rupesi olonsa tuntemaan aika vanhaksi kun DJ soitti Lady GaGaa ja muita nykynuorten suosimia artisteja. Aika oudoltahan se musiikki kuulostaa kun laulukin muistutti enemmän radio suomen kuunelmia kuin nuottien mukaan laulettua "oikeaa musiikkia". Tosin kyllähän siihen vaikuttaa myös se että itse on nuoruutensa elänyt kultaisella -80 luvulla ja musiikki jota kuunneltiin oli aitoa kasari heviä tyyliin Dio ja Iron Maiden. Tällä kertaa niitä ei kuultu mikä oli ainakin nuorista varmasti hyvä asia, sillä pistäpä sitä nyt jalalla koreaksi jonkun Holy diverin tahtiin. Hiemanhan se hymyilytti, kun DJ järjesteli mopopiiriä lattialle ja viiden minuutin ankaran ohjeistuksen jälkeen saikin sen pyörimään, niin huomata kuinka ujoja nuoret pojat olivat eivätkä uskaltaneet oikein halata kohdalleen osuvia tyttöjä. Viimein disco oli ohi ja pelaajat valmiita yöpuulle. Oli kuulemma luokassa hiljaista heti kun valot sammuivat.

Sunnuntai aamuna ei sitten kiirettä pidettykään sillä ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen ottelu alkaisi klo 11:30. Tähän otteluun vastaan asettui keväällä JanPalle karvaan kalkin juottanut FC Haka. Jälleen kerran oli tilanne sama kuin keväällä, kaikki oli omissa käsissä. Meille riitti tasuri Haka tarvitsisi voiton pronssipeliin. Tasaista vääntöä ja molempien joukkueiden valmentajat antoivat myös omista äänijänteistään kaiken irti. Lähellä oli että Haka olisi jälleen toistanut keväisen temppunsa, mutta onneksi ennen maalia oli tapahtunut selkeä virhe ja tuomari laittoi ilmaa pilliinsä eikä maalia hyväksytty. Viimein tuli se Janpan kannalta helpottava vihellys ja tie pronssi peliin oli selvä 0-0 tuloksella.

Ennen pronssipeliä joukkue lähti kuitenkin kannustamaan JanPan C-tyttöjä jotka olivat raivanneet tiensä hienosti aina Finaaliin saakka. Finaalissa WJK iski aivan alussa maalin ja tämän jälkeen molemmat joukkueet saivat omat paikkansa lisämaaleihin, mutta tässäkään ottelussa niitä ei nähty. Ja kannustuksesta se ei ainakaan jäänyt kiinni, sillä D-tytöt pitivät siitä huolen. C-tytöille hopeaa turnauksesta ja onnittelut hienosta suorituksesta.

Ennen ottelua joukkue kuuli mielenkiintoisen luennon ihmisen psykofyysisyydestä, ja se veti lähes kaikki hiljaisiksi. Itse otteluun joukkue lähti hyvällä asenteella liikkeelle vaikka edellispäivän pelit ja jamittelut painoivat varmasti jaloissa. Tasaisesti mentiin alusta lähtien, mutta KP-75 pääsi rokottamaan ja siirtyi 0-1 johtoon. Näissä lukemissa mentiin loppuun asti ja tällä kertaa KP pääsi kuittaamaan edellis päivän ottelun nopeasti takaisin. Molemmat joukkueet pyrkivät peaamaan paljon lyhyillä syötöillä nopeaa peliä, mikä on hyvä asia tyttöfutista ajatellen, sillä liikaa on niitä joukkueita jotka toimittavat vain pitkää palloa. Sillä tyylillä pärjää vielä nuoremmissa tytöissä, mutta vanhemmissa rupeaa tie nousemaan pystyyn.

Viimein päästiin lähtemään kotimatkalle ja arvioitu saapumisaika turenkiin oli klo 22. Jalasjärvellä pysähdyimme vielä syömään ja joukkueelle tarjottiin ateriat hienosti sujuneen turnauksen johdosta. Linja-autossa Patu piti muutamille pelaajille kortinpeluun oppitunnin ja ilmeisesti opit menivät siinäkin asiassa hyvin perille. Kiitos jokaiselle mukana olleelle, sillä yleisesti ottaen turnaus meni hyvin ja aikatauluista pidettiin hienosti kiinni. Tämä oli tärkeä tapahtuma monelle pelaajalle kuten myöskin taustahenkilöille.

Tätä tarinaa kirjoitellessa huomasin, että joukkueen yhteistä taivalta tällä kokoonpanolla on jäljellä vain kaksi ja puoli viikkoa. Siitä meidän on vielä otettava kaikki irti ja nautittava niistä hetkistä joita saamme viettää yhdessä. Sillä kauden jälkeen on tulossa pitkä tauko jalkapallosta.

Kauhajoen messucup 4-6.9.2009

Tarinaa tulossa aikaisintaan 12.9.2009. Nyt poistun viikoksi samoilemaan Kajaanin erämaihin. Mutta vielä sitä ennnen kiitoksia kaikille paikalla olleille ja etenkin D-tytöille ja C-tytöille sekä heidän taustavoimilleen.

Piiricup ja Saksa - Islanti 30.8.2009

Joukkue lähti sunnuntaina kymmenen pelaajan ja kahden valmentajan voimin seuraamaan C-tyttöjen Piiricup finaalia sekä naisten EM-kisaottelua Saksa -Islannti. Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut.
Ensiksi saavuimme Nokialle jossa lähdimme alkajaisiksi syömään läheiseen pikaruokaketjun ravintolaan. Sillä onhan jalkapalloakin mukavampi seurata täydellä vatsalla. Siitä siirryimmekin Nokian keskuskentälle jossa ottelu alkoikin juuri sopivasti. NYT SEURAA OSIO JOTA EI KANNATA YHDENKÄÄN HERKKÄHIPIÄISEN AIKUISEN LUKEA. Ja tiedän että saan itsekin varmasti muutaman vihamiehen ja palaute ryöpyn. Nokialla sain huomata suomalaisen juniorijalkapallon katsomokulttuurin tilan. Välttämättä Rinkelinmäen jäähallin C5 katsomon tavat eivät kuulu juniori otteluihin. Itse ottelu ei tuntunut olevan tärkein ja kentällä olleita henkilöitä (pelaajat ja tuomari) ei tunnuttu arvostettavan millään tavalla. Tämä on huolestuttava tilanne. Samalla tulin miettineeksi kuinka paljon ne huudot joita katsomosta kuuluu vaikuttavat pelaajien jatkosuunnitelmiin lopettamispäätöksiä tehdessä. Sillä kukaan ei varmasti halua kuulla omaan persoonaansa kohdistuvia kommentteja (ei edes aikuinen). On turha tulla sanomaan ettei ne huudot kuulu kentälle. Kyllä ne kuuluvat. Toinen mieltä askarruttava seikka oli se että mistä me saamme kohta tuomareita otteluihin ja tässä tarvitsee myös kääntää katseita vaihtopenkille. Enkä pois sulje itseänikään tästä. Kyllä meidän aikuisten pitäisi kannustaa ja tukea pelaajia positiivisesti, ja olla muutenkin hyvänä esimerkkinä nykynuorille. (Sillä kuten koulussa on opetettu niin ihminen oppii matkimalla). Myös vastustajien hyvät suoritukset tulee huomioida. Nokialla tätä ei tapahtunut ja pelaajia kannustettiin vain satuttamaan ja telomaan toisiaan. Oli aika käsittämätön tilanne että keskuskentän katsomossa parhaiten käyttäytyvät katsojat olivat 11-13 vuotiaita tyttöjä. Ja totta puhuakseni tunsin tietynlaista myötä häpeää aikuisuudesta.
No tämä tästä tällä erää ja onneksi Ratinan stadion tarjosi tunnin kuluttua hienot puitteet arvokisa ottelulle. Saavuimme stadionille hyvissä ajoin ja pääsimme seuraamaan myös joukkueiden alkulämmittelyä, josta tarttui varmasti monta hyvää vinkkiä paidan hihaan. Itse ottelu eteni odotetulla kaavalla Saksan hallitessa kenttätapahtumia ja Islannin keskittyessä puolustamaan. Tiukkoja tilanteita tosin nähtiin myös Saksan maalilla. Hyvän ottelun lisäksi myös ilmat olivat suotuisat ja mikäs sen hienompaa kuin seurata futista hienossa ympäristössä, hyvässä seurassa ja kauniissa syys auringon paisteessa. Kiitos kaikille ikimuistoisesta sunnuntai päivästä.
Tämä kirjoitus perustuu täysin omiin mietteisiini päivän aikana tapahtuneista asioista, eikä kukaan muu paikalla ollut ole vaikuttanut kirjoituksen sisältöön joten palautteen saa antaa henkilökohtaisesti.

29.8.2009 Miniturnaus Liinalammella

No nyt on saatu JanPan D-tyttöjen historian ensimmäinen kotiturnaus pakettiin. Ja joukkueen valmennus sai turnauksesta irti sen mitä haluttiinkin. Kaksi erilaista ja uutta vastustajaa ja kaksi erilaista peliä. Lisäksi pelaajat joutuivat kovalle rasitukselle ja oli hyvä seurata miten tietyt asiat tehdään väsyneessä tilassa. Tästä suuret kiitokset molemmille vastustajille.

Varhaisaamun ottelu klo 10 pelattiin Nastolan Nopsaa vastaan. Ottelun alussa JanPa pelaajat olivat heti hereillä ja alkoivat toteuttaa niitä asioita joita mm. perjantain treeneissä hiottiin kohdilleen. Peli saatiin hyvin haltuun ja ehkä tehokkaimman aamupuuron oli syönyt Lotta joka näytti heti kolmannella minuutilla kuinka pelaaja irtoaa vastustajan vartioinnista kuin nappi paidasta ja karkasi Susan oivalluksen jälkeen maalin tekoon. Ilahduttavaa että Lotta on löytänyt tähän vaiheeseen maalikehikot joiden sisään pallo on mukava laittaa. Nelisen minuuttia myöhemmin Lode toisti edellisen temppunsa ja tähän maaliin vapauttavan syötön antoi Emma. Kahden pikamaalin jälkeen kaikki näytti ehkä jo liiankin hyvältä ja ajatus alkoi olla vain hyökkäyspelaamisessa. Eikä aikaakaan kun Nopsan nopealla jalalla liikkunut kärkipelaaja karkasi JanPa puolustukselta ja kävi kaventamassa 2-1. Maali oli hyvä muikkari JanPan pelaajille siitä miten kaksi maalia kapenee nopeasti yhteen. Kavennuksen jälkeen otteluun tuli hieman seesteisempi vaihe JanPan hallitessa pelivälinettä, mutta maalipaikoilta pysyttiin kuitenkin aika kaukana. Hienoa tässä oli kuitenkin se, että vaikkei maalintekoon päästykään, niin jaksettiin rakentaa peliä kokoajan eikä lähdetty pitkän pallon roiskintaan puolustus linjan taakse. (Ilmeisesti kirjoitusteni lukijat ovat jo huomanneet että kyseinen pelitapa on itselleni punainen vaate). 28 Minuutilla JanPan kärsivällisyys palkittiin kun Mirka upotti kumuralla pallon vastustajan verkkoihin. ja vielä aivan jakson loppuun Karo käväisi tekemässä joukkueelle 4-1 taukolukemat.

Toinen jakso alkoikin yhdellä hienoimmista maaleista joita olen joukkueelta nähnyt. Jossu palauttaa pallon alas omalle maalivahdille Nannelle joka pelaa pallon yhdellä kosketuksella laitaan Inkalle. Inkan saadessa pallon näyttää Emma merkkiä että tekee pystyjuoksun kulmalipulle jonne Inkku toimitta pelivälineen kahden vastustajan välistä, Karo nousee tilanteessa nopeaksi tukijaksi ja kulmassa on meille 2v1 tilanne josta selvitään kahdella nopealla syötöllä ja pallo pelataan tämän jälkeen Lotalle joka saa viimeistellä hattutemppunsa suoraan maalin edestä. Nopeasti laskettuna 6 pelaajaa osallistui kyseisen maalintekemiseen ja aikaa pelin kääntämisestä omalta maalilta vastustajan maaliin meni kymmenisen sekuntia. Reilu minuutti edellisestä maalista karkasi Kaisa toiselta laidalta läpi ja pelasi pienestä kulmasta pallon takaviistoon Susalle joka viimeisteli 6-1 lukemat. Tämän jälkeen keskikenttä pelaajat unohtivat puolustus velvoitteensa täysin ja Nopsa otti keskikentällä peliä haltuunsa. Nopean 6-2 kavennuksen jälkeen JanPan pelaajilta oli suurin into jo pelistä poissa ja ajatukset täysin hyökkäyspelissä, tämä jätti meidän neljä puolustajaa ja maalivahdin aika orvoiksi omalle alueelle. Nopsalla oli vielä muutama muukin paikka kaventaa lisää, mutta 21 minuutilla Linda syötti Ainon maalintekoon 7-2. Jakson viimeisillä minuuteilla Nopsa kavensi loppulukemiksi 7-3.

Päivän toiseen otteluun vastaamme asettui HyPS Maalimimmit Hyvinkäältä. Vastustajasta emme tienneet mitään muuta kuin sen minkä näimme Nopsan ja HyPS:n välisestä pelistä. Näytti olevan nopea ja taitava joukkue.

Jo ensimmäiset minuutit näyttivät että nyt tulee painetta alakertaan. Nyt olikin mielenkiintoista seurata, miten joukkue reagoi kun peli muuttui täysin edellisestä ottelusta. Kuudennella minuutilla HyPS siirtyi 0-1 johtoon ja tämä maali harmitti ainakin meidän maalivahtia ISOILLA KIRJAIMILLA. Tämän jälkeen tapahtumat kentällä alkoivat hieman tasaantua ja JanPa pääsi myös hieman paremmin peliin mukaan. Hallinta pysyi kuitenkin HyPS:llä. Tosin JanPakin sai muutamia tilanteita vastustajan maalia kohden, mutta ei mitään todellisia maalipaikkoja. Jakson puolivälissä JanPasta alkoi löytyä todellista oman joukkueen eteen uhrautumista ja itsensä likoon laittamista. Parhaana esimerkkinä Mirkan tilanne jossa ensin katkotaan kulmapotku ja vaikka pallo tuleekin kipeästi kylkeen ei jäädä kentälle makaamaan ja valittelemaan elämän kurjuutta, vaan pelataan tilanne loppuun ja pallo omille turvallisesti ja seuraavasta katkosta vasta vaihtoon. Hyvää kapteenin esimerkkiä koko joukkueelle. Puolustuspeli parani jakson vanhetessa todella paljon ja joukkue voittikin itselleen kentän viimeisen neljänneksen jossa HyPS:n pelaajat saatiin irti pallosta ja pidettyä poissa kunnon maalipaikoista. Ja nyt puolustajien yhteistyö näytti siltä miltä sen kuuluukin näyttää. Tärkeimpänä kuitenkin se että omalta alueelta lähdettiin lähes poikkeuksetta syötöillä liikkeelle eikä edelleenkään lähdetty viljelemään niitä kirottuja pitkiä palloja. Ensimmäinen jakso siis 0-1.

Toiselle jaksolle ei mitään isompia muutoksia tehty, ainoastaan päätös huilauttaa Susaa loppupeli. Toinen jakso ei alkanut mitenkään parhaalla tavalla sillä vastustaja iski viidessä minuutissa kaksi salama maalia ja siirtyi 0-3 johtoon. Tämän jälkeen Pinja, Aino, Jossu ja Nanne pitivät vastustajat poissa maalikarkeloista ja näyttivät että myös meiltä löytyy fyysistä osaamista siirrellen vastustajan pelaajia pallosta irti. Peli eteni odotetun mukaisesti jakson puolivälin yli, eli HyPS loi painetta ja JanPa purki sitä pois. Sitten kentällä alkoi tapahtua ja molempien joukkueiden pelaajia tipahtaa sairastuvan puolelle. Suurin syy näihin tapahtumiin oli varmastikin päivän aikana pelaajiin kohdistunut kuormitus ja rasitustila, sillä väsyneenä loukkaantumisriski kasvaa. Missään tilanteessa en huomannut mitään sääntöjen vastaista, mutta kun kyseessä on paljon myös kaksinkamppailuihin perustuva laji on siinä omat riskinsä. No ainakin me selvisimme pienillä kolhuilla ja kaikki pelaajat olivat maanantaina jo treeneissä mukana, toivottavasti myös HyPS:n leirissä säästyttiin suuremmilta vaurioilta. Jakson ollessa jo melko ehtoopuolella kävi HyPS vielä viimeistelemässä loppulukemiksi 0-4 ja turnaus alkoi olla molemmilta joukkueilta ohi.

HyPS oli hyvä vastustaja meille tähän vaiheeseen kautta, sillä joukkueesta löytyi taitoa, nopeutta sekä fyysisyyttä. Tampereen piirissä pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut liika pehmeys kentällä ja siksi uudenmaan piirin joukkueet ovat hyviä vastustajia kun tarvitaan joukkueita jotka pelaavat kovaa ja oikein. Tätä HyPS meille tarjosi mitä parhaimmalla tavalla. Toinen ongelma on tuomareiden liikaherkkä pilliin puhaltaminen jos pelaaja tutustuu kentän pintaan, mutta ainakin itse olin tyytyväinen kun lauantaina sai mennä tilanteeseen kovaa kylki kyljessä eikä pilli heti soinut. Ja täytyykin antaa myös päivän tuomareille suuret kiitokset tästä asiasta.

Kiitoksia kaikille onnistuneesta tapahtumasta, sillä ainakin me saimme sitä mitä tultiinkin hakemaan.

Urheilullisia tavoitteita

No niin, nyt tuli taas vähän uhottua omalla urheilullisuudellaan joukkueelle. Juhahan oli jo aikoja sitten ilmoittanut ottavansa itselleen tavoitteeksi vuoden 2024 veteraanien MM-kisat ja lajina kuulantyöntö. Itse en pysty välttämättä yhtäpitkälle miettimään tekemisiäni ja otinkin hieman lyhyemmän tähtäimen suunnitelman. Tavoitteena on tulevan kauden talvitesteistä saada joukkueen paras tulos Piip-testissä, vatsassa, selässä, sekä loikissa. Puuhaa siis riittää koska tällä hetkellä kunto on sitä tasoa, että viiden metrin spurtin jälkeen joutuu palautumaan viisi minuuttia. Ei siis muuta kuin lenkille kuntoa nostattamaan.

Kauhajoen messucup

No nyt on tullut lisätietoa Kauhajoen Messucupia koskien. D-tyttöjen sarjassa on lisäksemme neljä muuta joukkuetta ja näistä kolme on meille uusia tuttavuuksia ja neljäs on Valkeakosken Haka joka on tuttu jo talven harjoitus kaudelta.
D-tytöt pelaavat yksinkertaisen sarjan + mitaliottelut.
Otteluohjelma:
la 9:00 KPS - JanPa
14:00 TePa - JanPa
16:15 JanPa - KP-75

Su 11:30 JanPa - Haka
15:30 Pronssiottelu 3V4
15:50 Finaali 1v2

Liinalammen Miniturnaus

Turnaus koki pienen takaiskun torstai-iltapäivänä, kun FC Reipas joutui perumaan oman tulonsa EM-kisojen pallotyttö tehtävien takia. No ainakin Päijät-Hämeen seurojen yhteistyö toimii hyvin, sillä Reipas ehdotti heti korvaajaksi Lahden Kuusysiä, mutta he ovat samana päivänä seuraamassa Suomen naisten taistelua Ukrainaa vastaan olympiastadionilla. Kyykästä ehdotettiin korvaavaksi vaihtoehdoksi Nastolan Nopsaaa ja tällä kertaa tärppäsi. Nyt turnauksessa pelaavat siis HyPS, Nopsa ja JanPa. Kiitos kaikille niille jotka vaikuttivat uuden joukkueen löytymiseen, ja palaillaan heidänkin kanssaan vielä jalkapallon merkeissä asiaan lähitulevaisuudessa.

17.8.2009 JanPa - FC Loppi 3-2 (1-1)

JanPan D-tytöt saivat maanantaina syyskierroksensa puoleen väliin, kun FC Lopen väsymätön puuhamies Timo Arminen saatteli yhden joukkueistaan Liinalammen urheilupyhättöön. Kevätkierrokselta JanPalle oli jäänyt tuoreeseen muistiin miten vastustaja iski vastaiskusta. Ja nyt oli jo viikonlopun aikana JanPa lähettänyt omat "scouttinsa" liikkeelle ja näin FC Lopen yksi syömähammas oli tiedossa. Kiitos Juha ja Petet. Ainoa mikä mulle jäi epäselväksi oli se että oliko kyseisellä pelaajalla tummat hiukset missä oli vaaleita raitoja vai oliko se just toiste päin.



Ensimmäisen jakson alku ja pari kohtuu hyökkäystä FC Lopen alueelle, mutta tämän jälkeen ajatus katosi sekä penkin vieressä seisoskelleilta joutomiehiltä sekä kentällä olleilta pelaajilta. JanPan peli meni sumputtamiseksi ja FC Loppi kiitti ja otti tilan haltuunsa. Ja vielä Lotan alkuminuuttien loukkaantuminen sotki pakkaa. Tässä vaiheessa JanPan puolustajat Riikka, Nanne ja Jossu olivat tärkeässä roolissa sillä he saivat katkottua hyvällä prosentilla vastustajan hyökkäyksiä. Heidän esimerkkinsä myötä myös keskikentällä alkoi taisteluilme lisääntyä ja vastustajaan alettiin ajaa reilummin iholle ja etenkin Mirka paransi alku-unien jälkeen huimasti esitystään. Parinkymmenen minuutin jälkeen JanPan pelissä tapahtui kaikilta osin selkeää piristymistä ja pallo lakkasi polttamasta jalkoja. Peliä alettiin saamaan leveämmälle ja hyökkäykset alkoivat lähestyä FC Lopen maalia. Ja muutama pelaaja alkaakin sisäistää sen mitä tarkoittaa kun puhutaan laukauksen seuraamisesta, hyvänä esimerkkinä JanPan 1-0 johtomaali. Ensiksi Aino ja Susa sahailevat vastustajan puolustusta palasiksi ja viimein Susa päättää laukoa laidasta kohti maalia, saman aikaisesti Karo syöksyy toiselta laidalta irtopalloille, veto upposi maalivahdin torjunnan jälkeen kyllä suoraan maaliin, mutta jos se olisi jäänyt pelattavaksi olisi Karo ollut ainoa kenttäpelaaja lähimmän kymmenen metrin säteellä. Kauaa ei kuitenkaan johto kestänyt kun Loppi tuli tasoihin nopean vastaiskun voimin ja jakson viidellä viimeisellä minuutilla molemmat joukkueet pääsivät maalien makuun.

Taisi olla allekirjoittanut vielä hieman pihalla ensimmäisen jakson jälkeen kun ei meinannut saada edes ryhmitystä taululle ennen toisen jakson alkua ja sekin minkä sai niin siellä oli sama pelaaja pariinkin otteeseen ja kaikkea muuta pientä viestintäongelmaa taulullinen. No onneksi Patu ja Juha pystyvät pitämään ajatuksensa kasassa ja toisellekin jaksolle päästiin täydellä ryhmityksellä.



Toiselle jaksolle tuli oikea unelma alku kun Mirka painoi laidasta väkisin maalille ja pallo tuli maalivahdin torjunnasta hyvin taustalta nousseelle Nannele joka pääsi tykittämään sydämensä kyllyydestä verkot tötterölle. JanPan lennokas vire jatkui ja kahdeksannella minuutilla kulman jälkeen pallo tuli taustapelaajaksi jättäytyneelle Emmalle jonka syöttö löysi Jonnan joka latasi JanPalle jo hieman helpottavat 3-1 johtolukemat. Peli pysyi hyvin kuosissaan ja yksi jakson hienoimpia tilanteita oli Lindan nousu vasemmasta laidasta ja keskitys vasurilla maalille. Ja kyllähän Ainokin melkoisen suorituksen teki laitapakin paikalta kun oli kärkkymässä vastustajan maalivahdilta irtopalloa, tosin tähän taisi olla syynä myös allekirjoittanut. No toisaalta pitäähän laittapakkien noustakin hyökkäyksiin. Aivan jakson loppumetreillä JanPan peli hieman notkahti ja FC Loppi kävi muistuttamassa että Futis on hyvin pitkälti maalintekopeli ja yhteen maaliin ei tarvita kuin yksi paikka. Eli kaveri pääsi karkuun ja viimeisteli kylmän rauhallisesti loppulukemiksi 2-3.



Ottelu oli syyskierroksen puolivälin matsi ja toi jälleen hyvin esiin sitä seikkaa että, kun joukkue pelaa rauhallista pallollista peliä syöttelemällä eikä lähde huiskimaan palloa minne sattuu, on otteluita mukava seurata ja joukkueen peli on silloin myös tehokasta. Joukkueessa on moni pelaaja ottanut kesän aikana ison harppauksen eteenpäin ja tämä on hyvä merkki koko joukkuetta ajatellen. Nyt huilataan piirin sarjan otteluista neljäviikkoa ja keskitytään turnausmuotoisiin tapahtumiin. Eli ei muuta kuin hämärtyvässä elokuun illassa reippaasti kohti uusia seikkailuja



Jaa niin... olihan FC Loppikin lähettänyt oman Agenttinsa liikkeelle, joka tosin liikkui ennen ottelua molempien vaihtoaitioiden välillä niin nopeasti ettei saatu edes kunnon kuvaa tunnistamista varten.

Tsemppiä koulutielle!

Tsemppiä jokaiselle tytölle juuri alkaneelle lukukaudelle!

Joukkueiden väliset kalakilpailut 8.8.2009

Koska jalkapalloelämään pitää saada vaihtelua, niin JanPan D-tyttöjen valmennus haastoi JanPan C-tyttöjen valmennuksen ja taustahenkilöt joukkueonkikilpailuun. D:n valmentajilla oli vahvistuksena Kaitsu jolla on huoltaja optio D-tyttöihin. Onkikilpailut käytiin Löyttylammella ja selkeään voittoon kahden tunnin rutistuksessa pääsivät D:n valmentajat. Suurimman kalan palkinto meni C-tyttöjen vastuuvalmentajalle Petri Kuusiselle kuin myös kokonaiskilpailun voitto ja näin ollen Pete pääsi arvoiseensa seuraan Löyttylammen mestaruus onginnoissa Kaitsun ja Teron kanssa jotka ovat edellisvuosien mestarit....---> Ja saamani palautteen pohjalta lisättäköön vielä että Liisa sai 2 KALAA ja voitti naisten sarjan.

10.8.2009 LaVe - JanPa 1-7 (0-5)

JanPa saapui LaVen vieraaksi Untulan viimosen päälle hienolle kentälle, nurmi oli siinä kunnossa että jopa viikonloppuna Vanajanlinna Golfin haastajakiertueella olleet pelurit olisivat kehuneet untulan nurmea. Siksi pienillä paikkakunnilla on hienoa pelata koska kentistä pidetään huolta ja ollaan ylpeitä oman kunnan liikuntapaikoista, toisin kuin muutamissa isommissa liikekeskuksissa.



Ensimmäinen jakso ja ensimmäiset minuutit eivät näyttäneet JanPan kannalta kauhean hyviä odotuksia. LaVen sähäkkä kärkipeluri pääsi muutaman kerran juoksuttamaan JanPa pakkeja oikein urakalla ja muutaman ohilaukauksen jälkeen pallo viuhui jo pahaenteisen näköisesti tolppaan. Onneksi tolpan kolahdus ravisteli unihiekat JanPan tyttöjen silmistä ja omaa peliä saatiin parempaan kuosiin. Kuudennella minuutilla Lotta helpotti ainakin valmennuksen paineita viimeistelemällä läpiajostaan 0-1 JanPalle. Syötön antoi Jonna H. Kymppiminuutilla Emma katkoi LaVen avauksen ja karkasi maalintekoon (taas tolpan kautta). Lotta toisti saman minuutin kuluttua ja JanPa johti jo helpottavan tuntuisesti 0-3. Tämän jälkeen Riksa ja Karo aloittivat oman shownsa ja olivat vähän väliä hätistelemässä LaVen maalilla. Tällä kertaa kova työ ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Susa kävi jakson loppuun tekemässä vielä kaksi maalia ja toisen niistä Karon syötöstä.
Ensimmäinen jakso päättyi JanPalle 0-5 ja toiselle jaksolle oli helpompi lähteä. Juha kävi vielä nopeasti Nannen kanssa läpi ensimmäisen jakson tapahtumia maalivahdin näkökulmasta. Patun kanssa pyrittiin vain pitämään tyttöjen ajatukset pelissä ja omassa tekemisessä.



Toinen jakso jatkui suurinpiirtein siitä mihin ensimmäinen päättyi ja JanPa kyllä hallitsi kenttätapahtumia. Mutta pitää myös muistaa että ei LaVekaan taistelematta nahkaansa myynyt. Jakson kuudennella minuutilla Jonna H viimeisteli yläputken kautta syötön tarjoili Lotta. Maalin jälkeen tapahtumat hieman tasaantuivat ja LaVe sai painetta Nannen vartioimalle maalille ja 19 minuutilla Nannen kuparinen murtui kulmatilanteen jälkeen. JanPa rakenteli vielä muutamia hyviä maalipaikkoja LaVen maalille, mutta ainoastaan Mirka sai pallon verkkoon Riksan syötöstä 25 minuutilla. Tähän maalinteko sitten päättyikin ja loppunumerot 1-7 oli saatu taululle.

Jälleen kerran joukkue pystyi pelaamaan siten kuin sovittiin ennen peliä ja hienoja tilanteita pystyttiin rakentamaan useampiakin. Erityisen hienoa on huomata kuinka paljon joukkueen pallolliseen pelaamiseen on tullut lisää itseluottamusta ja pelivälinettä uskalletaan pitää pahassakin paikassa ja haetaan ratkaisuja helpoilla syötöillä eikä luovuta pallosta. Puolustuslinjan pallonkierrätys on alkanut toimia myös hienosti ja näin olemme saaneet kentällä lisää tilaa ja aikaa omalle joukkueelle. Jokaiselta pelaajalta hyvä suoritus.